Päiväretki vanhaan Raumaan
Vanha Rauma ja sen puutalokorttelit tarjoavat paitsi arjen estetiikkaan ja historian tuntua, niin myös mielenkiintoisia museokohteita, houkuttelevia kahviloita ja ostosmahdollisuuksia.
Sateinen ajomatka 8-tietä Turusta Raumalle ei antanut lupaavinta alkua päiväretkellemme. Sateita oli luvattu koko päiväksi. Sääennusteen huomioiden retkisuunnitelma sisälsikin useamman sateensuojan antavan museokohteen.
Raumalle saavuimme puolen päivän aikaan ja auton saimme parkkiin vanhan Rauman liepeille. Suosittelen ehdottomasti jättämään auton puutalokortteleiden kapeiden katujen ulkopuolelle ja liikkumaan alueella jalan.
Lähdimme Google mapsin avulla suunnistamaan vanhan Rauman kaduille. Karttaohjelmasta oli kyllä apua, sillä katujen nimikyltit eivät ole aina kaikkein näkyvimmällä paikalla. Ainakin minulla kesti tovin hahmottaa alueen rakenne, kun en siihen ennakkoon ehtinyt kovinkaan paljon tutustua.
Mutta miksipä matkakohteeksi länsirannikolla sijaitseva, noin 40 000 asukkaan Rauma? No kaupungin historia, estetiikka ja ainutlaatuisuus tietenkin! Vuonna 1442 privilegiokirjansa saanut Rauman keskus, eli Vanha Rauma, on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puutalokaupunkialue. Lisäksi se on kuulunut UNESCO:n maailmanperintökohteisiin vuodesta 1991.
On vaikea uskoa, että yli 600 rakennusta sijaitsee tällä 29 ha alueella. Tiiviisti kylki kyljessä seisovat rakennukset muodostavat mielenkiintoisia kokonaisuuksia sisäpihoineen. Vanhimmat rakennuksista ovat 1700-luvulta. Kaupungin kerroksellisuus näkyy vuosisatojen aikana muodostuneessa kaupungissa mm. laudotusten suunnista, talojen laajennusosista ja muista rakentamisen muoti-ilmiöistä.
Kauniiden rakennusten lisäksi vanha Rauma tarjoaa kävijälleen runsaasti myös sisustus-, kirja- ja vaatekauppoja, kirpputoreja, kahviloita ja ravitoita heille, jotka eivät välttämättä innostu museoista ja historiasta yhtä paljon kuin minä.
Oman päiväretkemme keskeisiksi kohteiksi valikoituivat jo vuonna 1891 perustettu Rauman museo ja Rauma taidemuseo. Rauman museoon kuuluu kolme kohdetta, jotka ovat Vanha raatihuone, Marela ja Kirsti. Ostamalla 8 €:n yhteislipun pääsee Rauman museon kohteiden lisäksi vierailemaan myös Rauman taidemuseossa. Kaikkissa kohteissa käy myös museokortti.
Kolmen kohteen Rauman museo
Vanha raatihuone sijaitsee torin laidalla ja on hyvin helposti löydettävissä vanhan Rauman keskeltä. Rakennus on valmistunut vuonna 1776 ja Rauman museo on toiminut rakennuksessa vuodesta 1902 lähtien. Raatihuoneista Rauman raatihuoneen lisäksi alkuperäisessä asussaan Suomessa on säilynyt ainoastaan Porvoon raatihuone.
Vanhan raatihuoneen näyttelyt esittelivät Raumalaista pitsiä ja sen valmistukseen liittyvää historiaa sekä 1400-1600 -luvuille keskittyvää Rauman historiaa. Paikalliseen murteeseen pääsee myös vähän kiinni pitsinäyttelyn puolella, kun tarkastelee lähemmin eri pitsikuvioiden nimiä. Nimiä ovat esimerkiksi taaja plätti, stuurhooli tai strejnuddi. Vaikutteita raumanmurteeseen ovat antaneet ruotsin, englannin, viron, venäjän ja ranskan kielet.
Pitsi liittyy keskeisesti Raumaan. Muusta Suomesta raumalainen nypläys erottuu hienomman langan ja korkeamman laadun puolesta. Raumalaisten pitsinnypläyksen taidoista kertoo esimerkiksi promestari Grönholmin vuonna 1836 teettämä pitsikokoelma, jonka avulla oli tarkoitus edistää pitsinmyyntiä Pietariin. Nykyisin kokoelma löytyy Kansallismuseosta.
Toinen esimerkki paikallisten taidosta on se, että Raumalla tapahtuneen pitsinnypläykseen liittyvän kehitystyön myötä perustettiin nypläyskoulu, joka toimi ensin Turussa vuosina 1837-1844 ja tämän jälkeen Raumalla vuoteen 1846.
On kuitenkin todettava, että raatihuoneen yläkerran näyttelytilan todella nariseva lattia saa siirtämään keskustelun ja kommentoinnin myöhempään ajankohtaan. Näyttelystä löytyivät myös toistaiseksi pelottavimman näköiset paperimassakasvoiset museonuket, joihin olen museoissa törmännyt.
Marela ja Kirsti ovat molemmat kotimuseoita. Itsehän rakastan kotimuseoita, joista välittyy elämän arki ja eri ammattiryhmien sekä yhteiskuntaluokkien erityispiirteet.
Marela esittelee varakkaan laivanvarustajaperheen elämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuoteen 1906 talon omisti Granlundin perhe, mutta talon nimi tule Abraham Marelinista, joka asui paikalla 1700-luvun jälkipuoliskolla. Nykyinen päärakennus on kuitenkin myöhemmältä ajalta.
Vuonna 1873 tontin osti Gabrien Granlund II, eli Iso Kaapo. Tuohon aikaan Raumalla elettiin merenkulun kulta-aikaa. Granlundin varakkuudesta kertoo hyvin se, että hänen kanssaan kaupungin rikkaimman miehen tittelistä kilpaili ainoastaan J.W. Söderlun, laivanvarustaja ja kauppias.
Rauman kaupunki osti talon vuonna 1978 ja siinä on ollut museotoimintaa vuodesta 1982 alkaen.
Vanhan Rauman laitamilla sijaitseva Kirsti on puolestaan merimiesten ja käsityöläisten koti. Pihapiirin rakennukset ovat huomattavasti pienempiä ja sisustukseltaan vaatimattomampia. Päärakennuksen lisäksi tontilla ovat karjapiha, leivintupa, vilja-aitta ja maakellari. Kirstin päärakennus on muuten yksi vanhan Rauman vanhimpia taloja.
Mielenkiintoinen asia Kirstin historiassa on se, että on siirtynyt lähes aina naislinjaa pitkin perintönä seuraavalle sukupolvelle, eli yksi talon tyttäristä jäi Kirstiin asumaan. Kirstin ensimmäiset asukkaat kuuluivat porvaristoon, mutta ajan kuluessa ovat isännät olleen käsityöläisiä tai merimiehiä. Tämä tarkoitti myös sitä, että palvelusväki vaihtui myöhemmin vuokralaisiin. Päärakennuksen sisäänkäynnin lähellä onkin vuokralaisen huone, jota saattoi asuttaa kokonainen perhe.
Vuokratulojen lisäksi tienistejä on taloon saatu eläintenpidolla, aina vuoteen 1947 saakka, sekä pitsinnypläyksellä. Historiallisissa lähteissä raumalainen pitsinnypläys mainitaan ensimmäisen kerran 1740-luvulla, jolloin sitä on harjoitettu elinkeinona. Rauman lisäksi ammatiksi pitsinnypläys kehittyi vain Orimattilassa ja Tytärsaarella.
Kirstin kokonaisuus on varsin viehättävä. Lisäjännitystä vierailuumme toi karjapihan rakennuksen sisälle eksynyt hätääntynyt talitiainen. Hermostunut lintu törmäsi useamman kerran ikkunaan yrittäessään ulos. Tämä sykkeitä nostattava pieni episodi päättyi kuitenkin onnellisesti, kun tiainen saatiin ohjattu ensin viereiseen huoneeseen ja tämän jälkeen vielä ulos rakennuksesta.
Kyyneleitä Rauman taidemuseossa
Neljäs museokohteemme oli Rauman taidemuseo. Taidemuseon sisänäyttelyt ovat vaaleanpunaisessa Pinnalan päärakennuksessa. Upeasti säilynyt pihapiiri tarjosi sisänäyttelyiden päälle lisää taide-elämyksiä sekä pop up -kahvilan.
Pihapiirin rakennukset kertovat Rauman vauraimpien kauppiaiden elinympäristöstä 1700-1800 -luvuilla. Varallisuudesta kertoo erityisesti se, että vuodelta 1795 oleva päärakennus on Rauman ensimmäinen yksityinen kivitalo. Pihapiirin puurakennuksista vanhimmat ovat 1700-luvun loppupuolelta ja vuonna 1839 valmistunut karjasuoja saattaa olla vanhin alueella säilynyt karjasuojarakennus.
Taidemuseossa kävimme tutustumassa Lakkautettu kylä -näyttelyyn. Hanna Koikkasen valokuvat ja Anne-Mari Kivimäen musiikki kuljettavat katsojan hyvin koskettavasti Suistamon pitäjän historiaan ja nykypäivään.
Näyttelyssä ovat esillä uusia ja vanhoja kuvia Suistamolta, arkisto-otteet, evakkojen muistitieto ja paikan päältä haetut luonnonmateriaalit. Itselleni näyttelyn tunnelma nosti kyyneleet silmiin, vaikka sinänsä saman historian ja tarinan olen eri tavoin kuullut ja nähnyt ennenkin. Evakkojen kohtalona on jättää taakseen oma koti, kissat ja koirat.. Näyttelyn aihe on myös ajankohtainen, sillä siirtolaisuus on merkittävässä roolissa maailman ja kotimaan tapahtumissa sekä keskusteluissa myös tänä päivänä.
Taidemuseon yläkerrassa on sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen näyttely Kannas. Jatkosodan kesään 1944 sijoittuva sarjakuvainstallatio kertoo sodan tuoman poikkeustilan arjesta kotirintamalla, eläinten ja ihmiset välisestä huolenpidosta sekä ihmisten välisistä yhteyksistä, mutta myös sodan karuudesta ja raskaista valinnoista tämän kaiken keskellä.
Lakkautettu kylä ja Kannas -näyttelyt päättyivät 9.8.2020. Verkkonäyttelyyn pääset tästä.
Vanhan Rauma kutsui. Kannattiko kutsuun vastata?
Vanha Rauma tarjoaa yllättävän paljon nähtävää. Itselleni tämä vierailu puutalokortteleissa antoi paljon, mutta pakko tänne on uudelleen tulla. Näkemättä jäi mielenkiintoisia museokohteita, enkä ehtinyt tutustua kunnolla vanhan Rauman rakennuksiin, joista löytyy esittelyjä kaikkiaan kattavasti tietoa alueesta tarjoavilta Rauman kaupungin verkkosivuilta https://www.vanharauma.fi/ ja https://www.rauma.fi/museo/
