Tutkimusmatkat

Rauvolanlahden luonnonsuojelualue, Vaarniemi ja Ala-Lemu

Lähiluontoa kävelymatkan päässä!

Rauvolanlahden luonnonsuojelualue, Vaarniemi ja Ala-Lemu muodostavat reittikokonaisuuden, joka kulkee osin pyhiinvaellusreittiä pitkin.

Lähiluonnosta voi etsiä uusia retkikohteita karttoja tutkimalla. Tällä kertaa määränpääksi valikoitui Kaarinaan kuuluvan Ala-Lemun pieni luonnonsuojelualue, joka sijaitsee mantereen puolella Kuusiston saarta vastapäätä. Kuusiston saari on minulle entuudestaan tuttu kohde, mutta aiemmin reitti Kuusistoon on kulkenut aina teitä pitkin, jolloin matkaa Turusta kertyy noin 12 kilometriä. Tällä kertaa matkasimme pääosin polkuja pitkin, joita kulkien kilometrejä kertyi huomattavasti vähemmän.

Ajatus siitä, että voisimme päästä hyvin lähelle Kuusiston saarta kulkemalla toista reittiä, tuntui hauskalta. Mikäli käytössämme olisi ollut vene tai kajakki, olisimme päässeet helposti Ala-Lemusta saarelle saakka, mutta tällä kertaa Kuusisto jäi kuitenkin vain sivujuonteeksi retkellämme. Näkymä saarelle mantereen puolelta oli kuitenkin eräänlainen syy lähteä tutustumaan Ala-Lemuun.

Rauvolanlahden luonnonsuojelualue

Lähdimme liikkeelle Turusta Rauvolanlahden luonnonsuojelualueen reunasta Lehdokkipuiston kohdalta. Rauvolanlahden alueeseen yhdistyy saumattomasti Vaarniemi, jota kohden lähdimme ensimmäiseksi kävelemään. Alueen toisella reunalla on puolestaan kaunis Katariinan laakso, joka ansaitsee tulla esitellyksi toisella kertaa.

Rauvolanlahden reunasta lähtevät pitkospuut olivat aamu 10 aikaan liukkaat viileän yön jäljiltä, joten sekä kulkeminen että vastaantulijoiden väistely otti oman aikansa. Pitkospuiden varrella on onneksi useampi lintutorni, joista voi katsella maisemia tai odotella vastaantulijoiden ohikulkua.

Lintutornit tarjoavat hyvät näkymät kosteikkoalueelle, ja nytkin paikalla oli muutamia lintubongareita. Alueella pesii runsaasti lintuja, joten paikalle keväällä tai kesällä suuntaavien on hyvä muistaa, että 1.4.-31.7. Rauvolanlahden luonnonsuojelualueella saa liikkua vain merkityillä poluilla.

Pitkospuiden jälkeen polku kulkee aidatun alueen vierestä. En tiedä mikä tämä aidattu alue on, mutta puut polun reunassa ovat kasvaneet sitkeästi aidasta välittämättä kohti valoa.

Vaarniemen kartano

Verkkoaidan jälkeen polku kääntyy rannanmyötäisesti oikealle ja kulkee rantaa pitkin kiertäen vasemmalle jäävän rinteen. Rinnettä ja sen metsäaluetta halkovat useat polut, joten Vaarniemen näköalapaikkaa kohti on mahdollista kulkea myös mäen ylitse. Varsinkin jos vesi on korkealla, voi rantareitti olla paikoin aika märkä. Rantareitti on kuitenkin kulunein ja  selkeästi eniten kuljettu polku.

Muutamien kymmenien metrien jälkeen rantaa myöden kulkeva polku kääntyy sisämaata kohden ja yhdistyy hiekkatiehen Vaarniemen kartanon vieressä. Kartano on nykyisin yksityisomistuksessa, mutta sen edustalta löytyy infotaulu, jossa on hieman historiatietoa. Vaarniemessä tiedetään olleen maatila jo vuonna 1451, jolloin alue kuului Turun tuomiokirkolle. Sittemmin paikalla on ollut rälssitila, eli sotilasvirkatalo. Rälssitilana paikka toimi yli 230 vuotta.

Nykyisin paikalla seisoo tämä hyvässä kunnossa oleva päärakennus, joka on vuodelta 1828. Turun Sanomien (10.5.2014) jutussa on muutamia kuvia siitä, miltä kartano näytti ennen kunnostusta. Onneksi tämä rakennus on päätetty kunnostaa ja ”lupa ihastella” on meille satunnaisille kulkijoille mukava lisä, vaikka paikka onkin nykyisin yksityinen asuintalo. Tai ainakin infotaulu luo sellaisen vaikutelman, ettei omistajia haittaa ohikulkijoiden katseet.

Kartanon edustalla oli hunajaa myynnissä.
Vaarniemeen pääsee myös Rauvolantietä pitkin.

Rauvolanlahdelta rantaa pitkin tuleva polku tarjoaa kulkijoille mahdollisuuden ihastella rakennusta ja sen puutarhaa myös meren puolelta. Puutarhassa näkyi olevan ainakin yksi mehiläispesä, joten kartanon edustalla myynnissä ollut hunaja lieni paikallista. Harmiksi ei mukana ollut käteistä, sillä pieneksi käynyttä omaa hunajavarastoa olisi ollut mukava täydentää paikallistuotteella.

Vaarniemen näköalatorni

Kartanolta jatkoimme matkaa Vaarniemen näköalatornin suuntaan ohi lammasaitauksen, jossa ei nyt ollut nelijalkaisia asukkaita. Vaarniemen näköalatornille nousu tältä puolelta mäkeä on jyrkkä ja selkeästi raskain osuus tällä reitillä. Nousu vaatii jonkin verran kuntoa, mutta portaissa on kyllä helppo pitää tarvittaessa taukoja.

Näköalatornille asti jaksavat palkitaan upeilla maisemilla Hirvensaloon, Turkuun ja Kaarinaan. Eräs tuttuni onkin sanonut paikkaa ”köyhän miehen Koliksi”, eli jos ei ole mahdollisuutta Turusta Kolille saakka lähteä, voi kivuta katselemaan kaunista luontoa Vaarniemen laelle.

Näköalatornin juurelta löytyy pyhiinvaellusreitin tunnus. Pyhän Olavin merireitti -niminen pyhiinvaellusreitti on avattu 2019 ja kulkee Turusta Kaarinan ja Paraisten saaristoalueen kautta Ahvenanmaalle ja lopulta aina Norjaan Trondheimiin. Jatkoimme matkaa seuraten pyhiinvaellusreitin merkkejä ja välillä sinisiä polkumerkkejä, joilla on merkitty Pyhän Katariinan polut.

Ikävämpänä huomiona Vaarniemestä on mainittava se, että vaikka lähellä näköalatornia on Vaarniemen virallinen tulentekopaikka ja ulkohuussi, sekä lisäksi näköalatornin vieressä on muutamia pöytiä ja penkkejä evästaukoa ajatellen, näki alueella myös useampia laittomia tulipaikkoja.

Ala-Lemun luonnonsuojelualue ja Lemun taistelun muistomerkki

Matkamme jatkui polkua pitkin, joka kuljetti meidät Mastotielle. Tässä vaiheessa aloimme selkeästi laskeuta alemmas korkeimmilta kohdilta, mutta tällä puolella Vaarniemeä on rinne huomattavasti loivempi. Päästyämme tien reunaan kuljimme tietä pitkin aina Sovinnonmäentielle saakka. Ala-Lemun tien ja Sovinnonmäentien risteyksestä hieman oikealla sijaitsee määränpääksemme valikoitunut luonnonsuojelualue.

Onneksi olimme liikkeellä syksyllä, sillä tieltä katsottuna luonnonsuojelualuetta reunustavat runsaat pensaat ja pusikot.  Lehdettömien oksien välistä näimme kuitenkin hieman, millaisena alue avautuu, joten uskaltauduimme kulkemaan kohti rantaa oksiston välistä.

Luonnonsuojelualue on pieni, eikä ulotu aivan rantaan asti. Puiden ja kaislikon takaa oli juuri ja juuri mahdollista nähdä Kuusiston saari, jota olimme saapuneet katsomaan tästä näkökulmasta. Koska paikka ei tarjonnut sopivaa kohtaa eväiden syömiselle suuntasimme läheiselle Sovinnonmäelle ja Lemun taistelun muistomerkille.

Kuusiston saari näkyy rantakaislikon takaa.

Lemun muistomerkki liittyy Venäjän ja Ruotsin väliseen Suomen sotaan, jota käytiin vuosina 1908 – 1909. Sodan seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja Suomessa alkoi autonomian aika.

Lemun taistelu alkoi 19.6.1808, kun Ernst von Vegesackin johdolla ruotsalaisjoukot nousivat maihin Lemunniemessä. Tuona päivänä ruotsalaisia vastassa olivat kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovutin luotsaamat venäläisten joukot. Tässä verisessä kaksipäiväisessä taistelussa kaatui hieman yli 500 miestä.

Lemun taistelusta voi  lukea erään kuvauksen J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden (1848) kuoleva soturi -runosta.

Lemun taistelun muistomerkki.

Rauvolanlahden luonnonsuojelualue, Vaarniemi ja Ala-Lemu.. omia jälkiä takaisin lähtöruutuun

Muistomerkillä vierailun ja eväiden syönnin jälkeen suuntasimme samaa reittiä Vaarniemen kautta kohti lähtöpaikkaamme. Vaikka varsinainen kohteemme, Ala-Lemun luonnonsuojelualue, ei ainakaan syysasussaan ollut kovinkaan ihmeellinen kokemus, oli reitti Turusta mantereen reunalle kiva lähiluontopatikointi.  Samalla tuli tutustuttua taas uuteen paikkaan Varsinais-Suomessa.

Reitin varrella Vaarniemi on kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen kohde jo upean näköalansa puolesta ja alkumatkan Rauvolanlahden kosteikkoalue pitkospuineen on taas aivan erilainen paikka, jolla haluan ehdottomasti käydä uudemman kerran ensi keväänä, kun muuttolinnut saapuvat jälleen Suomeen.

Kuten alussa mainitsin, teitä pitkin Kuusistolle matkaa on noin 12 kilometriä suuntaansa, niin lienee paikallaan kertoa paljonko matkaa tätä reittiä pitkin kertyi. Google Mapsista hieman summittaisen mittailun perusteella, käveltyä tuli kaikkiaan vajaa 10 kilometriä. Tähän sisältyi siis kaikki kävely lähtöpaikasta kohteeseen ja takaisin. Toki Kuusistolle asti päästäkseen tulisi ylittää vielä noin 700 metrin pätkä merta.

Muutama vinkki

Mikäli Vaarniemeen saapuu Rauvolantietä pitkin, kannattaa kiinnittää huomiota tien oikealle puolelle jäävään vanhaan puunrunkoon, jonka sisälle mahtuu aikuinenkin.

Ala-Lemun luonnonsuojelualue ja muistomerkki sijaitsevat aivan Ala-Lemun kartanon lähellä. Kartanon yhteydessä on ravintola Piispanranta, joka ymmärtääkseni tarjoaa lounasta. Mikäli omia eväitä ei halua kantaa mukana, voi kartanolla syöminen olla yksi vaihtoehto, mutta aukioloajat ja tarjoilut kannattaa varmistaa ennakkoon.

Kuvat ja teksit Johanna Nylund 2020
Lähteitä/lue lisää: Ympäristö.fi ; Rauvolanlahden alueen kartta ; Pyhän Olavin merireitti ; Pyhän Katariinan polut ; Lemun taistelu
Kiitos jutun jakamisesta!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.