Melontaretki Airistolla

Syksyn viimeinen melontaretki

Syyskuun viimeinen päivä tarjosi auringonpaistetta ja vuodenaikaan nähden lämmintä säätä. Merellä oli hiljaista ja tyyntä. Samalla tunnelma oli kuitenkin haikea, sillä todennäköisesti tämä melontaretki Airistolla on minulle syksyn viimeinen melontaretki.

Meditatiivinen tila kuvaa tiivistetysti tätä retkeä. Valo, hiljaisuus, rauha ja yhteys luontoon. Melonta on minulle uusi harrastus, vaikka muutamia kertoja olen sitä vuosien aikana kokeillutkin. Se mikä minua melonnassa kiehtoo, on mahdollisuus päästä vesille sekä lähelle luontoa ja eläimiä.

Melontaa voi kuitenkin lähestyä myös muista näkökulmista. Laji tarjoaa opeteltavia tekniikoita ja mahdollisuuden kehittyä itselle sopivaan tahtiin. Itse harjoittelin tällä kertaa uutta tekniikkaa melomalla ystäväni valmistamalla perinteisellä grönlantilaismelalla. Mela on valmistettu puusta ja yleisesti käytettyyn euromelaan verrattuna on sen tuntuma hieman erilainen.

Melonta tarjoaa lisäksi liikuntaa ja hyvinvointia. Valitsemalla omille taidoille sopivat olosuhteet, on melonta useimmille sopiva harrastus. Melonnan suosio onkin tänä kasvanut huomattavasti.

Iso ja avara Airisto

Melontaretkemme suuntautui Airistolle. Noin 20 kilometriä pitkä Airiston merialue sijaitsee Turun, Naantalin ja Paraisten alueella. Eteläiset osat alueesta kuuluvat Seilin valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun maisemaan.

Olin ensimmäistä kertaa Airistolla melomassa ja sää oli hyvin leppoista. Aukeaa vesialuetta riittää kuitenkin siinä määrin, että kovalla tuulella ei kannata alueen väljimmille vesialueille lähteä melomaan. Ei ainakaan kokemattoman melojan, kuten minun.

Ruska on tällä hetkellä parhaimmillaan, mutta täällä sitä ei kovin selkeästi huomaa. Saaristossa lehtipuita ei rantaviivassa ole kovinkaan paljon. Maisema näytti siltä, että tämä kaunis päivä voisi yhtä hyvin olla huhtikuinen, heinäkuinen tai vaikka marraskuinen. Hiljaisuus kuitenkin kertoi selkeämmin siitä, että kesä on jo ohi. Ihmiset ovat poissa. Veneet seisovat laitureissa.

Hiljaisuuden lisäksi auringonpaiste ja liki tyyni meri täyttivät tilan. Meloimme rauhallisella rytmillä. Välillä jäimme vain kellumaan ja nauttimaan uskomattoman kauniista päivästä. Tässä hetkessä, luonnon keskellä, koin olevani onnellinen ja etuoikeutettu.

Valo, hiljaisuus ja rauha tuntuivat siirtyneen luonnosta minuun.

Luonto tekee meille hyvää. Luonnon tuottamaa hyvinvointia on tutkittu ja yhä enemmän on näyttöä siitä, että luonnossa olemisella on positiivinen vaikutuksista meihin ihmisiin. Luonto muun muassa saa meidät liikkumaan, parantaa keskittymiskykyä ja vähentää stressiä sekä parantaa mielialaamme ja suhtautumistamme kanssaeläjiin.

Olimme saaristossa noin 4-4,5 tuntia. Olotilani retken jälkeen oli todella hyvä ja selkeä. Valo, hiljaisuus ja rauha tuntuivat siirtyneen luonnosta minuun. Tätä tunnetta ja luonnossa olemisen merkitystä ei pidä unohtaa talven aikana jumiutumalla vain sisätiloihin. Jokainen vuodenaika tarjoaa omat mahdollisuutensa ulkona olemiselle ja harrastamiselle.

Haikein mielin ja kevättä odottaen

Hämmentävän lämpimät syyskuun päivät ovat antaneet jatkoaikaa kesälle, mutta nyt alkaa lopulta tuntua siltä, että syksy on todella täällä. Merivesi on tällä hetkellä noin 12-13 asteista. Neopreenihanskat käsissä vesi ei tuntunut vielä liian viileältä, mutta rehellisyyden nimissä, on oma varustetasoni kaukana siitä, mitä turvallinen kylmän kauden melonta vaatii. Ehkäpä ensi vuonna tilanne on toinen ja voin venyttää melontakautta, mutta näillä näkymin tämä melontaretki Airistolle oli samalla minulle syksyn viimeinen melontaretki.

Olen päättänyt, että ensi vuonna haluan meloa enemmän. Tehdä sekä kunto- ja tekniikkatreenejä että näitä hitaita olemiseen ja ympäristön tarkkailuun keskittyviä retkiä, jotka ovat suosikkejani. Luonnonvesiin paluun odottaminen tuntuu tällä hetkellä hyvin pitkältä odotukselta, mutta onneksi kevät tulee lopulta kuitenkin.