Päiväretki Paimioon osa 2
Paimion luontopolku tarjoaa kävijälle koettavaksi monipuolista luontoa ja kivaa nähtävää. Polun varrelta löytyy mm. näyttely, näköalatorni, grillikatos, pirunpelto ja suojärvi.
Paimion vierailulla toinen retkikohteemme oli Paimion luontopolku (Luontopoluntie, Paimio). Päivän ollessa jo alkuillan puolella suuntasimme kohteeseen. Ajatuksena oli tietenkin se, että ehdimme vielä ennen auringonlaskua kiertämään tämän neljä kilometriä pitkän polun ja pyöräillä takaisin majapaikkaamme. Hieman toisin kuitenkin kävi.
Paimion luontopolun merkitty reitti lähtee nimensä mukaisen tien päästä. Parkkitilaa on kohtuullisesti. Heti parkkialueen vieressä sijaitsee reitin ensimmäinen kohde Suo, piuha ja turve -näyttely, joka on aina avoinna. Näyttely kertoo Paimiossa aikoinaan sijainneesta turvepehkutehtaasta ja näyttelytilana toimii hieman rähjäisen näköinen rakennus.
Suoluontoa
Alueen suo on niin sanottu kohosuo, joka on syntynyt soistumisen ja umpeenkasvamisen seurauksena. Suon turvekerros on keskimäärin 3,5 metriä paksu. Alueen historiaa avaa vuoden 1982 tutkimuskairaukset. Rahkaturpeen muodostuminen on alkanut noin 6250 vuotta sitten. Vanhimmat kuusen siitepölyhiukkaset löytyvät 4000 vuotta vanhasta kerroksesta. Ohraa ja peltorikkaruohoja löytyi noin 500 vuotta nuoremmasta kerrostumasta, mutta alueella viljely on muuttunut jatkuvaksi vasta noin 1600 vuotta sitten. Viljelyä on jatkunut aina keskiajalle asti. (Lähde: Prof. Ilkka Kukkonen.)
Alueen suoluonto on hyvin kaunista ja vehreää. Luontopolun edetessä oli seuraavaksi vuorossa suojärvi, joka on yksi reitin nähtävyyksistä. Suojärven tyyntä pintaa jo hämärtyvässä illassa olisi voinut jäädä katselemaan pitkäksi aikaa. Metsän hiljaisuudessa paikka tuntui jotenkin taianomaiselta ja puoleensavetävältä. Hämärtyvä ilta pakotti kuitenkin liikkeelle, sillä olimme kuluttaneet aikaa tässä vaiheessa jo suunniteltua enemmän, emmekä olleet vielä edes reitin puolivälissä.
Näkymiä kauas ja esihistoriaan
Suolta polku lähtee nousemaan korkeammalle ja vähitellen kohti näköalatornia. Tornin juurelta löytyy vieraskirja ja huipulta kiikarit, joilla näkee muun muassa Turun tuomiokirkon tornin. Eri kohteet on merkitty näppärästi kiikareiden alla olevaan alustaan ja kiikareita voi pyörittää haluttuun suuntaan. Näin korona-aikana lienee kuitenkin syytä harkita kiikareiden käyttöä.
Näköalatornista näimme myös laskevan auringon ja tässä vaiheessa metsässä alkoi todella hämärtyä.
Tornin vieressä on grillikatos ja vähän matkan päässä pirunpelto. Pirunpellon nimitys tulee siitä, että aikanaan kerrottiin pirun heitelleen kivet tällaisiksi kasoiksi. Todellisuudessa pirunpelto on muodostunut noin 8500 vuotta sitten jään ja veden liikkeiden seurauksena. Pirunpellot ovat siis muinaisrantoja. Myöhemmin vedenpinta on laskenut jättäen entisen rannan osaksi sisämaata.
Maagiset männyt
Yhteenkasvaneet männyt ovat niin ikään yksi luontopolun nähtävyyksistä. Poikkeuksellinen puiden kasvaminen kiinni toisiinsa johtuu aikanaan tapahtuneesta oksan hankauksesta toisen puun runkoa vasten. Hankauskohdan pinta on tämän seurauksena rikkoutunut ja kohtaan muodostunut haavasolukko on yhdistänyt puut. Puista toinen kasvaa voimakkaammin latvasta ja toinen rungosta epätasaisesti jakautuvan ravintotalouden seurauksena.
Puihin liittyy myös folklorea. Kerrotaan, että pienet kivut ja murheet katoavat puita yhdistävän oksan alta kulkiessa. Myös miehiseen kuntoon tällä pitäisi olla positiivinen vaikutus. Tiedä sitten oliko oksan ali kulkemisella vaikutusta, mutta ainakin selätimme murheemme päästä turvallisesti pois pimenevästä metsästä.
Muutama sana varustautumisesta
Lähdimme luontopolulle sillä ajatuksella, että reitti olisi helppo ja ehtisimme kävellä se valoisaan aikaan. Aikaa kului kuitenkin oletettua enemmän ja etenimme pirunpellon jälkeen osin reittimerkkien ja osin intuition avulla hämärässä metsässä. Onneksi näiden paljon käytettyjen luontokohteiden osalta yleensä eniten kuluneen polun valitsemalla pääsee alkupisteeseen, jos kyseessä on lenkki.
Valoisan ja hämärän metsän ilme on myös hieman erilainen. Itselleni paikka ei ollut entuudestaan tuttu ja vaikka mukanani oli ystäväni, joka polulla oli vieraillut muutaman kerran aikaisemmin, ei hänkään hämärässä tunnistanut reittiä kovin hyvin. Lisäksi omasta puhelimestani akku alkoi myös olla hyvin vähissä. Loppumatkasta en viitsinyt kuluttaa sitä käyttämällä esimerkiksi puhelimen fikkariominaisuutta.
.. lähtökohtaisesti vieraaseen metsään ei tulisi koskaan lähteä näin huonolla varustuksella ja ajoituksella.
Vaikka meillä ei varsinaisesti ollut hätää missään vaiheessa, on tämä hyvä esimerkki huonosta varustautumisesta ”helpolle” retkelle. Vieraassa metsässä on pimeän tullen nimittäin aika helppo kulkea harhaan. Muistutuksena siis, myös itselleni, lähtökohtaisesti vieraaseen metsään ei tulisi koskaan lähteä näin huonolla varustuksella ja ajoituksella.
Paimion luotopolku on monipuolinen kohde
Paimion luontopolku on todella kiva retkikohde. Reitti sopii pituutensa ja monipuolisuutensa puolesta hyvin monenlaisille retkeilijöille. Reitin nähtävyyksiin kuuluu myös sen loppupuolella oleva korsu, mutta sen kuvaamisesta ilman salamavaloa ei tullut enää mitään.
Aikaa reitin kiertämiseen on hyvä varata useampi tunti, varsinkin jos sattuu olemaan tällainen kaiken ihmettelijä, kuten allekirjoittanut. Huomioithan: Paimion kaupungin tiedotteessa kerrotaan, että alueella ei ole talvikunnossapitoa eikä alueella saa liikkua pyörällä.
Lue myös Päiväretki Paimioon osa 1, jossa tutustuimme Askalankosken ketoon ja voimalaitokseen.
Kuvat Johanna Nylund 2020
