Parempi päivä

Virikkeetön loma on ihana!

Kun Lofootit vaihtuivat keväällä mökkeilyyn saaristossa..

Lomalle usein suunnitellaan paljon tekemistä ja erilaisia virikkeitä. Eikä ihme, sillä harvoin töiden ohessa jaksaa tai ehtii kaikkea sitä kivaa ja mielenkiintoista tehdä, mitä elämä tarjoaa. Tämä vuosi kuitenkin muistutti minua siitä, kuinka ihana ja ajatuksia herättelevä virikkeetön loma voi olla.

Tänä vuonna kesäloma suunnitelmat ovat monilla menneet uusiksi ja lomat muodostuneet hyvin erilaisiksi koronan rajoituksista johtuen. Näin myös omalla kohdalla ja olen asiasta oikeastaan iloinen, sillä se herätti minussa jotain mitä en lomalta olisi odottanut.

Mutta aloitetaan alkuvuodesta 2020. Pari vuotta elämästäni ehti vierähtää ilman kunnollista lomaa ja nyt loma häämötti viimein muutaman kuukauden päässä. Kuinka olinkaan tätä lomaa odottanut. Kalenteriini olin kirjoittanut kesäkuun alkuun Norja (Lofootit-Tromssa-Alta). Tarkoituksena oli viettää muutamia päiviä ensin Lofooteilla ja ajaa sitten Tromssan kautta Altaan ihailemaan esihistoriallisia kalliopiirroksia, joista olen opiskeluaikoina väitöstutkimuksenkin lukenut. Norjan upeista maisemista olin haaveillut jo useamman vuoden.

Sitten tuli korona. Maaliskuussa alkoivat rajoitukset ja kotikaranteenit. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä epävarmemmalta Norjaan pääseminen vaikutti. Kuinka epäreilulta tuntui, että nyt, kun loma viimein tuli ajankohtaiseksi, päällä oli globaali pandemia. Tätä en kyllä olisi osannut ennustaa matkasuunnitelmia tehdessä.

..aktiivisesta kokemuslomasta tuli yhtäkkiä passiivinen olemisloma.

Saimme jännittää viimeiseen asti, pääsisimmekö reissuun. Lopulta sekä Suomen että Norjan hallitukset linjasivat, että valtioiden rajan ylittämistä koskevat rajoitukset puretaan kesäkuussa. Niin, kesäkuussa juuri sinä päivänä, kun meidän oli tarkoitus palata Norjasta takaisin Suomen puolelle. Summa summarun kaiken odottamisen jälkeen saimme todeta, että Norjaan emme tällä lomalla pääse. En voi väittää, ettenkö olisi ollut hyvin pettynyt tilanteeseen, mutta se oli mikä se oli.

Kävimme läpi vaihtoehtoja, mitä voisimme lomalla tehdä kotimaassa. Hyvin pian huomasimme kuitenkin, että energiaa ei uusien suunnitelmien tekemiseen ollut. Halusimme vain helpon ratkaisun ja päädyimme lähtemään mökille. Nyt ei pidä käsittää väärin, olen aina rakastanut mökkeilyä, mutta.. Ajatus tutusta mökistä tuntui kyllä aika laimealta Norjaan verrattuna. Samalla aktiivisesta kokemuslomasta tuli yhtäkkiä passiivinen olemisloma.

Virikkeetön loma alkakoon!

Ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme Turusta kohti saaristoa linja-autolla. Kustavin keskustassa pysähdyimme tekemään ruokaostokset ja ennakkoon tilattu taksi haki meidät kyytiin kaupan edestä. Taksikuskilta kuulimme samalla paikallisia kuulumisia ja tietoja siitä näkyikö poikkeuksellinen kevät jo Kustavin kesäasukkaiden käytöksessä. Kuulemma mökkiläisiä oli käynyt ahkerammin kuin normaalisti pitkin kevättä. Tästä huolimatta satamassa oli kesäkuun alussa vielä hyvin hiljaista, saariston kesäkauden alkaessa kunnolla vasta juhannuksena ja päättyessä elokuun alkupuolella.

Tässä välissä lienee hyvä täsmentää missä mökkimme on, sillä monille mielikuva mökkeilystä on loputonta rikkaruohojen kitkemistä, nurmikon leikkaamista ja muita askareita. Meidän mökkimme sijaitsee saaressa. Kuten kaikki Turun saaristossa vierailleet tai siellä asuvat tietävät, on saariston luonto hauras ja kitukasvuinen. Sitä enemmän mitä ulompana merellä ollaan tai mitä pienemmällä saarella. Ruohon leikkaamista tai rikkaruohojen nyppimistä ei siis ollut luvassa. Kulmakivien päällä seisovat rakennuksetkaan eivät kaivanneet suuria kunnostustöitä.

Samalla olin kuitenkin iloinen, että ehdin nyt viettää mökillä aikaa. Mökkimme on minun lapsuuteni kesien maisema.  Tänne tulimme, kun kevätlukukausi koulussa päättyi ja kaupunkiin palasimme vasta vähän ennen koulun alkua. Myöhemmin teini-ikäisenä aloin viettämään osan kesälomista kaupungissa. Saaristo ja Itämeri ovat kuitenkin aina olleet minulle tärkeitä. Saaristokesillä on ollut suuri vaikutuksensa identiteettiini ja tapaani olla.

Keskeinen oppi mökillä vietetystä ajasta on taito olla rauhassa luonnon ympäröimänä tekemättä mitään. Useita kallioilla istuttuja tunteja merta katsellen ja nuoren ihmisen ajatuksia läpi käyden. Aikuisiällä opiskelujen ja työelämän kiireessä minusta kuitenkin tuntui siltä, että olin kadottanut olemisen taidon pahasti. Tästä asetelmasta kaksi viikkoa mökillä tuntui jopa hieman hämmentävältä ja ahdistavalta ajatukselta. Mitä jos en osaisi pysähtyä enää nauttimaan olemisesta? Mitä jos en jaksaisi arjen stressaamien aivojeni ajatuksia? Mihin täällä voisi silloin kaiken vapaan ajan käyttää?

Kuulostaa helposti aika tylsältä, eikö totta?

Aluksi tämä käytettävissä olevan ajan määrä tuntui vieraalta. Päivän ohjelma oli pääosin seuraava: Aamupala – lounas – päivällinen – ja niinä päivinä, joina koki tervetta itsensä kuuraamiselle, sauna. Näiden toimien välissä oli monta tuntia kulutettavaksi.

Lisäohjelmaa lomaan muodostivat saaren (itseasiassa neljän saaren) ympäri soutaminen, käpyjen kerääminen pois poluilta, soutuveneen pohjan pesu, nyrkkipyykki, lukeminen, luonnon tarkkailu ja retki Jurmoon. Kaiken lisäksi olin luvannut itselleni, että lomalla vähennän ruutuaikaa. Kuulostaa helposti aika tylsältä, eikö totta? Olihan käytettävissä kaksi viikkoa, 14 kokonaista päivää, joka tunteina tekee 336.

Vaan miten olinkaan saattanutkaan unohtaa mökin rauhan. Olemisen ihanuuden. Yllätyksekseni tavoitin nopeasti tämän saaristossa aikanaan opitun tutun tunteen ja taidon. Viikon päästä, kun seurueemme toinen jäsen suuntasi takaisin kaupunkiin, olin niin suunnattoman iloinen siitä, että minulla oli vielä aikaa ”vain olla”. Tätä olin todella kaivannut. Enemmän kuin uusia kokemuksia ja upeita maisemia, olin selkeästi kaivannut mahdollisuutta vain olla ja pysähtyä.

Seuraavalla viikolla yksin ollessa omaksi rutiiniksi kehittyi joka aamuinen kohtaaminen tiiran kanssa ruoppauksella, rantakallioilla makoilu silmät kiinni ja omien sisäisten tuntemusten kuunteleminen. Lopulta pelkkä oleminen vei voiton kaikesta muusta. Jopa kirjat, jotka otin mukaan luettaviksi, jäivät lukematta.

Virikkeetön loma antoi enemmän kuin uskalsin odottaa

Jälkikäteen ajateltuna mökille tuleminen kovasti odotetun Norjan matkan sijaan saattoi olla merkittävämpi käänne kuin ajattelinkaan. Nyt minulla oli aikaa todella kuunnella itseäni. Kohdata stressin ja kiireen alla odottamassa olleet patoutuneet tunteet, ja miettiä oliko elämäni oikeilla raiteilla. Pohtia kysymystä: Mikä elämässäni tekee minut onnelliseksi ja mikä onnettomaksi?

Näille ajatuksille tilan löytäminen oli tärkeää, sillä nyt pystyin tunnistamaan syitä ja seurauksia, sekä mahdollisia virheitä, joita olisin saattanut tehdä käydessäni ylikierroksilla. Herkästi epämääräisessä huonossa olossa alamme muokkaamaan elämässämme olevia palikoita uuteen järjestykseen. Siinä samalla saatamme poistaa elämästämme asioita, jotka oikeasti eivät ole syyllisiä pahaan oloon. Usein niitä, joista luopuminen on ”helpoimmin” tehty, kuten esimerkiksi harrastukset. Samalla saatamme pitää kiinni niistä asioista, jotka pahan olon aiheuttavat.

Tämä olemisloma oli selkeä alku jollekin, mikä on vielä epäselvää. Tätä pohdintaa ja kesäkuussa alkanutta matkaa tulen jatkossa varmasti käsittelemään artikkeleissani näillä sivuilla. Asiat tuskin loksahtavat paikoilleen heti, vaan etenen tunnustellen, pohtien ja analysoiden. Selkeästi oma olemisesta heränneiden ajatusten ja tunteiden prosessointi on vielä kesken.

Oman kokemukseni pohjalta kannustan kuitenkin jokaista, omien resurssien mukaan, varaamaan aikaa olemiselle. Elämme kokemusten ja elämysten aikaa, mutta on hyvä muistaa, että tekemisen minimointi lomalla voi olla myös todella hyvä asia. Virikkeetön loma voi itsessään olla elämys ja siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Siinä missä aktiiviset lomat kaiken tekemisen kanssa ovat hauskoja, tällaiset olemislomat ovat hyviä matkoja itseen, omaan sisimpään. Ja sinne on aina välillä hyvä kurkistaa.

Terveisin
Johanna

P.S. Vuosi on ollut poikkeuksellinen, mutta toivottavasti sinäkin olet pystynyt nauttimaan kesästä! Virikkeettömästä tai virikkeellisestä.

P.P.S. Somessa on kesän aikana tullut vastaan paljon kuvia upeasta Pohjois-Norjasta. Monet ovat sinne juuri tänä vuonna matkustaneet. Onneksi Norja kyllä odottaa minua. Ehkä ensi vuonna sitten tai seuraavana.

Kiitos jutun jakamisesta!

Saatat myös pitää...

2 kommentti

  1. Pauliina says:

    Kiitos tästä tekstistä! Sain muistutuksen siitä, että on ihan ok ja peräti suositeltavaa varata aikaa ei minkään tekemiselle. Viimeistään huomenna aion kokeilla. 🙂

    1. admin says:

      Kiitos Pauliina kommentistasi. Toivottavasti kokeilu toi mukanaan positiivisia vaikutuksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.