Saaronniemen kalliohakkaukset ja Kukkarokivi

Historian havinaa koko perheen retkikohteessa.

Ruissalo on Turun edustalla sijaitseva saari, joka on kaupunkilaisten ja turistien aktiivisessa ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Saari sijaitsee lähellä Turun keskustaa ja houkuttelee ihmisiä nauttimaan luonnosta ympäri vuoden. Lumettoman talvipäivän retkikohteena Ruissalon kärjessä sijaitsevan Saaronniemen kalliohakkaukset ja Kukkarokivi tarjosivat hauskan matkan historian kerrostumiin ja kansantarinoihin.

Ruissalon on helppo retkikohde, johon tulee palattua aina uudelleen. Tällä kertaa matkaan innosti ystäväni Instgram-päivitys siellä sijaitsevista Saaronniemen kalliohakkauksista. En ollut aiemmin kuullut näistä kallioon tehdyistä merkeistä Ruossalon kärjessä. Sopivan talvisen lähiluontokohteen tarpeessa tieto kalliohakkauksista tuli kuin tilauksesta. Eipä siis muuta kuin eväitä reppuun ja kohti Ruissalon Saaronniemeä!

Kalliohakkaukset

Kiersimme Saaronniemen aluetta enemmänkin, mutta keskitytään ensin kalliohakkauksiin, jotka olivat lähtökohtainen syy retkellemme. Saaronniemen kalliohakkaus on virallisesti löydetty, tai ilmoitettu, vasta muutama vuosi sitten, mutta se on varmasti ollut useampien aluetta ahkerasti käyttävien tiedossa tätä aikaisemmin. Paikalla oli nytkin siianpyytäjiä, joista eräs tiesi kertoa, ettei heille kalliohakkauksen löytyminen yllätyksenä tullut, vaan ihan tuttu kuvio se oli.

Mikä kalliohakkaus sitten on? Kalliohakkaus, vaihtoehtoisesti kalliokaiverrus tai kalliopiirros, on kuvio kivessä tai kalliossa, joka on tehty kaivertamalla tai uurtamalla. Yleisimpiä aiheita ovat nimikirjaimet tai vuosiluvut. Näiden lisäksi usein toistuvia kuva-aiheita ovat aurinkokellot, rengaskuviot, laivat, vaakunat ja kompassiruusut. Kalliohakkaukset liitetään haluun ikuistaa tapahtuma tai päivämäärä. Esimerkiksi Paraisten Skorvlotin hakkaus vuodelta 1599 liittyy kertoman mukaan Kaarle-herttuan vierailuun.

Osa kalliohakkauksista täyttää muinaisjäännöksen kriteerit.

Kalliohakkaukset liittyvät muun muassa rajan merkitsemiseen. Esimerkiksi metsissä voi nähdä rajakiviä, joihin on tehty kaiverruksia. Näitä on tehty sekä yksityisten toimijoiden että viranomaisten toimesta. Viranomaisten käden jälkeä ovat myös Struven ketjun pisteet. Ketju ulottuu jäämereltä Mustallemerelle ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Suomessa kalliohakkauksia on rekisteröity yli 200 ja kaikki ne ajoitetaan historialliselle ajalle. Tätä vanhempia, esihistorialliselle ajalle ajoitettuja kalliohakkauksia löytyy kuitenkin meistä sekä itään että länteen. Osa kalliohakkauksista täyttää muinaisjäännöksen kriteerit. Tällaisia ovat mm. historian tapahtumia tai henkilöitä koskevat hakkauskuviot sekä hyvin laajat hakkausalueet. Kiinteät yli 100 vuotta vanhat muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain suojaamia.

Saaronniemessä on ihmisen tekemiä kuvioita kalliossa ainakin kahdessa kohdassa. Selkeämmät ja suuremmat kuviot löytyvät hieman korkeammalta ja lähempänä rantaa on muutamia merkintöjä. Kallioon tehdyistä kuvioista suurin näyttäisi olevan jatulintarha tai labyrinttiä ja sen vierestä voi hahmottaa aika selkeästi useamman Hannunvaakunan.

Jatulintarhat: Kalaonnea vai tylsistymisen hetkiä saaristossa?

Suurin kuvio todella vaikuttaisi kuvaavan jatulintarhaa, jotka ovat kivistä rakennettuja, yhden tai useampia kulkureittejä sisältävä rakennelma. Kokoa näillä kivirakennelmilla on useampi metri. Jatulintarhat sijaitsevat usein kauempana asutuksesta syrjäisillä alueilla. Paikoilla, joiden omistuksesta on käyty rajakiistoja ja paikoilla, joilla ihmiset ovat liikkuneet elannonhankinnassa kaukana kotoa.

Saaristossa, missä Saaronniemikin sijaitsee, jatulintarhat liitetään kalastajiin tai merenkulkijoihin. Kuvio ajateltiin tuottavan onnea, ja kalastajat todennäköisesti tekivät jatulintarhoja kala- ja purjehdusonnen turvaamiseksi. Perimätiedon mukaan merimiehet saattoivat kuitenkin rakentaa jatulintarhoja odotellessaan parempaa tuulta tai haaksirikosta pelastusta.

Kansanperinteessä jatulintarhat liitetään lisäksi nuorisoon ja niitä on pidetty eräänlaisina kisailupaikkoina. Jatulintarhojen ruotsinkielinen nimi jungfrudans (neidontanssi) viittaakin enemmän peleihin tai leikkeihin.

Jatulintarhoille tunnetaan kolme peruskuviota, jotka ovat ristikeskustainen, munuaisenmuotoinen ja spiraali. Saaronniemen kalliohakkauksen kuvio vaikuttaa ainakin omaan silmään edustavan spiraalia tai mahdollisesti ristikeskustaista. Kuvion päälle kasvanut jäkälä vaikeuttaa hieman kokonaisuuden hahmottamista.

Spiraali on nimensä mukaisesti yksinkertainen spiraali, kun taas ristikeskustaisessa on muodon keskellä risti. Munuaisenmuotoisessa jatulintarhassa on spiraali- ja ristikuvioon keskeisenä erona se, että sen sisällä kulkee kaksi reittiä reunalta keskelle.

Jatulintarha kuviona on tuttu myös joidenkin keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista. Esimerkiksi Maarian keskiaikaisen kivikirkon seinältä on löydettävissä tämä kuvio.

Hannunvaakuna, eli käpälikkö

Hannunvaakuna on vanha ja laajalti maailmalla tunnettu symboli, mutta täällä pohjoisessa se on ollut erityisen suosittu merkki. Nimensä se on saanut pyhästä Johanneksesta (eli Hannu), mutta itse kuvio on tunnettu jo esikristillisellä ajalla.

Hannunvaakuna on koristeluissa käytetty kuvio, joka liitetään hyvään onneen tai suojeluun. Esimerkiksi Ruotsissa merkillä suojeltiin karjaa noitia vastaan. Suomessa vanhin tunnettu hannunvaakunakuvio on kaiverrettu suksiin, jotka ovat ajoitettu vuoden 1000 tienoille.

Vaakuna on kuitenkin tuttu niin koruista ja soljista, kuin juustomuoteista, rakennuksen osista tai vaikkapa vanhasta markka-ajan viiden pennin kolikosta tai tien varsilla seisovista kulttuurikohteiden merkistä. Siksi tämä neljän silmukan kuvio on varmasti useimmille tuttu ainakin jostain yhteydestä.

Jatulintarha ja Hannunvaakuna ovat molemmat symboleita, joiden on uskottu tuovan onnea. Näiden lisäksi Saaronniemen kallioon on hakattu numeroita. Varsinkin lähempänä rantaa näkyy selkeästi numerot tai vuosiluku 1828 tai 1826. Jatulintarhan alapuolelta tunnistimme numerot 1 ja 8, muuta nämä olivat huomattavasti hankalammin hahmotettavissa.

Ruissalosta löytyy kalliohakkauksia myös Kuuvan kärjestä. Kyppi-palvelun tietojen mukaan kalliohakkauksia löytyy sieltä kahdesta kohtaa. Toisessa kohtaa kallioilla toistuu sama jatulintarhaa tai labyrinttia muistuttava kuvio ja muita kuva-aiheita paikalla ovat sydän ja ankkuri, sekä vuosiluvuiksi tulkitut numerosarjat 1852, 1891 ja 1895. Toinen Kuuvannokan kalliohakkauskohde tarjoilee ihmeteltäväksi numerot 187 ja linnunkuvan. Näiden kohteiden tarkempi tutkiminen onkin sitten toisen retkeilykerran juttu.

Kukkarokivi

Kalliohakkausten ihastelemisen lisäksi Saaronniemen edustalta löytyy Kukkarokivi, joka herättää maisemaa katselevan huomion. Tämä kivi on Suomen suurimpia siirtolohkareita, jonka jääkauden aikainen mannerjää on paikalleen liikuttanut. Lohkareella on todella kokoa. Lähteen mukaan meren pinnalle sen korkeudesta näkyy 12 metriä ja pituutta kivellä on 27 metriä. Kukkarokivi on rauhoitettu sekä luonnonmuistomerkkinä että luonnonsuojelualueeseen kuuluvana lintujen pesimäpaikkana.

Massiivinen siirtolohkare todella pistää silmään maisemasta. Eipä siis ihme, että näihin suuriin kiviin liittyy usein tarinoita. Yleensä tarinat kertovat kivien liittyvän hiisien, jättiläisten tai pirujen aikaansaannoksiin. Vierailumme aikana niemenkärjessä siikaongella ollut kalamies tiesikin kertoa meille, että kukkarokivi olisi maisemaan ilmestynyt paimiolaisten jättiläisten siihen heittämänä. Myöhemmin vielä Googlailin asiaa muistin virkistykseksi. Kertauksen kautta muistankin kuulleeni tarinan aikaisemmin, todennäköisesti folkloristiikan opinnoissa.

Killi suivaantui ja uhkasi murskata vastavalmistuneen kirkon kivellä.

Tarinan mukaan Killi ja hänen jättiläisystävänsä Nalli rakensivat Raision kirkon. Kun kirkon rakentamisesta luvattua palkkiota ei maksettu, Killi suivaantui ja uhkasi murskata vastavalmistuneen kirkon kivellä. Killi lähti etsimään sopivaa kiveä, ja lopulta kun sopiva kivi löytyi ei jätti löytänyt enää takaisin kirkolle. Killi päätti heittää kiven suuntaan, jossa oletti kirkon olevan. Raision kirkolle saakka kivi ei kuitenkaan lentänyt vaan jäi koristamaan Saaronniemen ja Iso-Kaskisen väliä.

Varsinaisen nimensä kukkarokivi on saanut siis siitä, että jätin sanottiin kantaneen sitä suuressa kukkarossa selässään. Nykyisin Raision kirkon läheltä löytyy puistoalue, jossa seisoo Killille ja Nallille omistettu Harry Kivijärven tekemä patsas.

Saaronniemen kalliohakkaukset ja Kukkarokivi on nyt nähty, mutta mitä muuta alueelta löytyy?

Saaronniemen alueella pääsee kulkemaan sekä kivisiä että hiekkaisia rantoja pitkin, kiertämään aluetta luontopolkuja pitkin, grillaamaan omia eväitä ja ihastelemaan Airistoa. Vieressä sijaitsee myös Ruissalon kylpylä. Ulkoilu- ja retkeilyalueella on melko kattavasti tekemistä ja palveluita. Alueelta löytyy

Luontopolku
Uimaranta
Koirapuisto ja koirien uimaranta
Grillikatos ja wc-tilat
Leirintäalue
Kahvila-ravintola Villa Saaro

Villa Saaro on yksi Saaronniemen alueella olevista vanhoista kauniista huviloista, joka toimii nykyisin kahvilana ja ravintolana. Komea rakennus osuu nopeasti alueelle saapuvan näkökenttään. Rakennus on laajentunut vähitellen vuosien 1850-1911 välillä ja yksityisomistuksesta Turun kaupungille tämä empiretyylinen huvilarakennus siirtyi vuonna 1957. Tiedetään Villa Saarossa käyneen arvovieraitakin, kuten presidenttimme Mannerheim ja Svinhufvud.

Kesäisin Saaronniemen alue onkin hyvin suosittu vierailukohde ja varmaan osaltaan sen vuoksi jäänyt hieman oman mielenkiinnon ulkopuolelle, sillä viihdyn itse rauhallisemmissa kohteissa. Lähistöllä olen käynyt muutamia kertoja uimassa, mutta aivan täällä Saaronniemen ytimessä en ole kuin kerran aikaisemmin vieraillut. Tämän vierailu kuitenkin muutti ajatustani alueesta ja uskon poikkeavani täällä toistekin. Ainakin talviaikaan.

Hyvä tietää:

Yleensä Ruissaloon tulee liikuttua pyörällä, mutta tällä kertaa matkasimme Turun keskustasta Puutorilta lähtevällä linja-autolla numero 8 Ruissaloon. Yhteys vie Saaronniemeen saakka ja matka-aikaa kertyy vajaa puoli tuntia.

Kesäisin Ruissaloon kulkee myös paikallisen joukkoliikenteen piiriin kuuluva Föli-lautta, mutta sillä pääsee vain Ruissalon kansanpuistoon ja telakka-alueelle, jotka sijaitsevat toisessa päässä saarta.

Saaronniemessä on lisäksi kohtuullisen iso parkkipaikka ja autolla pääsee aivan uimarannan viereen.