Kuin pysähtyneestä tarinasta..
Tien reunassa sijaitsevalta autoilijoiden levähdyspaikalta vie polku erikoisten ihmishahmojen keskelle. Niistä jokaisella tuntuu olevan oma tarinansa. Parikkalan patsaspuisto on yhden miehen aikaansaannos lähellä itärajaa ja yksi erikoisimmista paikoista, jossa olen vieraillut.
Pysäytämme auton levähdyspaikalle. Levähdyspaikalla on kioski ja muutama pöytäryhmä sen asiakkaille. Tässä sen pitäisi olla, mutta näkyvästi mikään kyltti ei ohjaa meitä Parikkalan patsaspuistoon. Oliko tämä kuitenkaan oikea paikka? Sitten huomaamme, kuinka levähdyspaikan toisessa reunassa on havaittavissa jonkinlaista liikehdintään.
Pieni polku lähtee asfaltoidulta alueelta metsään. Havupuut reunustavat polkua ja pian edessämme avautuu näkymä ensimmäisiin patsaisiin ja niitä on todella paljon, joka puolella. Olemme todella löytäneet Parikkalan patsaspuistoon, mutta mikä tämä paikka oikein on? Tunnelma on kuin pysähtyneestä tarinasta. Ihmeellinen paikka.
Puistossa on lukemattomia hahmoja. Aivan kuin Medusan katseesta ne olisivat kivettyneet paikoilleen. Osa patsaista vaikuttaa syventyneen omaan olemiseensa ja osa tuntuu hakevan katsekontaktia. Ehkäpä pimeän tullen hahmot heräävät eloon ja jatkavat liikkeensä loppuun, aloittavat tanssinsa tai nauravat naurunsa, aivan kuin ne eivät koskaan olisi pysähtyneetkään.
Joogaajia, lapsia ja sudenkorentoja
Parikkalan patsaspuistossa on viitisensataa betonipatsasta. On joogaajia ja lapsihahmoja, naisia, miehiä, keijuja.. Patsaiden tekijän Veijo Rönkkösen mielikuvitus on ollut melkoinen. Ihmishahmojen lisäksi puistossa on myös eläinaiheisia patsaita.
Keskittyneinä omaan tekemiseensä keräten vähitellen sammalta kehoilleen.
Vaikuttava yksittäinen kokonaisuus puistossa on joogatarha. Joogaavat hahmot, joita on 250 kappaletta, ovat omakuvallisia. Rönkkönen oli intohimoinen joogan harrastaja. Erilaisissa asanoissaan nämä hahmot tuntuvat olevan teosten rauhallisemmasta päästä. Keskittyneinä omaan tekemiseensä keräten vähitellen sammalta kehoilleen.
Lapsihahmot muodostavat toisen suuren kokonaisuuden patsaspuistossa. Rönkkönen alkoi tehdä lapsiveistoksia äitinsä kuoleman jälkeen ja hänen kerrotaan käsitelleen niiden kautta omaa lapsuuttaan. Lasten paraati onkin Rönkkösen viimeisin taiteellinen anti puistolle.
Parikkalan patsaspuisto - ITE-taiteilijan elämäntyö
Vierailin Parikkalan patsaspuistossa kesällä 2020, ja ainakin silloin esillä oli näyttely, joka kertoi Rönkkösen elämästä. Näyttelyn valotti puiston tarinaa ja täydensi kuvaa taiteilijasta sen takana.
Veijo Rönkkönen (1944–2010) on Suomen ehkä tunnetuin ITE-taiteilija, eli itse oppinut, kouluttamaton taiteilija. Elämäntyöstään Rönkkönen sai kulttuuriministeriön myöntämän taiteen Suomi-palkinnon vuonna 2007, vain kolme vuotta ennen kuolemaansa.
Paikalla vierailevalle ei jää epäselväksi se, että Rönkkönen oli todella taiteilija, vaikka hän hankki elantonsa tekemällä töitä läheisellä paperitehtaalla. Töissä hänen kerrotaan käyneen mahdollistaakseen oman taiteen tekeminen.
Hieman epäsosiaalinen henkilönä pidetty Rönkkönen ei ollut aktiivinen ihmissuhteissaan, mutta näyttelyssä olleella videolla hän kertoi pitäneensä siitä, että patsaat houkuttelivat ihmisiä hänen luokseen. Sitä ne tekevät yhä tänä päivänä.
Rönkkösen haaveena oli, että puisto vähitellen rapautuu ajan saatossa ja häviää ajan virtaan. Hän ei ajatellut, että hänen jälkeensä kukaan pitäisi paikasta huolta. Tänä päivänä puistossa kuitenkin vierailee vuosittain ihmisiä ja patsaspuisto on ainutlaatuinen taidekohde. Pieni sisäänpääsymaksu tuntuu mitättömältä korvaukselta siitä, että tällaisessa paikassa pääsee vierailemaan.
Mitä me arvotamme taiteeksi? Puistossa kulkiessa on kiehtovaa ajatella, että tämä kaikki, nämä luovuuden hedelmät, ovat paperityöläisen, eli perusduunarin tekemiä. Rönkkönen onkin elävä esimerkki meille kaikille ITE-taiteen tekijöille siitä, kuinka omasta luovasta tekemisestä ei kannata luopua, vaikka siitä ei leipätyötä tulisikaan. Luova tekeminen on ilo ja nautinto.
Parikkalan patsaspuisto – Hyvä tietää!
- Sijainti: Parikkalan Koitsanlahti, Valtatie 6:n vieressä. Imatralta matkaa puistoon on noin 50 km ja Parikkalan keskustasta 8 km.
- Autolla paikan päälle pääsee helpoiten ja levähdyspaikalla on parkkipaikkoja. Helsinki-Joensuu junalla pääsee Parikkalaan asti, mutta loppumatka on kuljettava kävellen tai taksilla.
- Puisto on aina avoinna vierailijoille, mutta koska siellä ei ole valaistusta kannattaa paikalle suunnata valoisaan aikaan. Liikkuminen alueella tapahtuu omalla vastuulla.
- Patsaspuistossa vierailun hinnat:
Aikuisen 5 € ja lapset 2 €. Puistossa on keräystolppia, joihin voi maksaa käteisellä. Lisäksi maksaminen onnistuu tekstiviestillä tai pankkikortilla/käteisellä puiston putiikissa. Pääsymaksuilla tuetaan puiston ylläpitoa, sillä puisto ei saa julkista rahoitusta kulujen korvaamiseksi. - Patsaspuistoon on mahdollista ostaa erillinen opastus.
- Puiston putiikissa on kahvio ja tuotemyyntiä.
Teksti Johanna Nylund 2021. Kuvat Johanna Nylund 2020.
Lähteitä/lue lisää: Parikkalan patsaspuiston kotisivut
