Itsetehdyt joulukoristeet osa 1
Nurkkiin kerääntyneet askartelumateriaalit sekä kierrätys olivat inspiraationa tälle jouluikkunalle. Itsetehdyt joulukoristeet ovat persoonallisia ja niitä voi tehdä juuri sen verran mihin oma aika ja energia riittävät.
Joulukuu ja joulukoristelut ovat taas täällä. Itse halusin tänä vuonna hyödyntää vuonna 1938 valmistuneen asuintalomme kauniiden ikkunoiden ikkunavälit rakentamalla kaksi jouluikkunaa. Tässä jutussa esittelen ensimmäisen jouluikkunan, jossa yhdistyvät kädentaidot, kierrätysmateriaalit, luovuus ja ennakkoluulottomuus. Itsetehdyt joulukoristeet ovatkin siitä kivoja, että niistä tulee juuri sellaisia, mitä omat kädet aikaan saavat.
Minulle joulun ja pimeän aika edustavat kiireettömyyttä, joten koristeiden tekemisestä en ottanut paineita. Valmistuvat, jos valmistuvat. Merkittävämpää oli tehdä yhdessä jotain, mihin oli intoa tänä vuonna. Lopputuloksena on kotonani enemmän joulukoristeita kuin koskaan aiemmin.
Mitä kaapeista löytyy?
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että olimme ystäväni kanssa päättäneet askarrella joulukoristeita. Varsinaisesti mitään tarkempaa emme olleet suunnitelleet. Kävellessä pari viikkoa sitten ystäväni luo, oli jalostunein ajatus paperinen joulutähti, jota en loppujen lopuksi tehnyt ollenkaan.
Vein mukanani omia askartelumateriaaleja, kuten kiiltokuvia, lahjapaperien jämiä, eri värisiä nauhoja ja rikkoutuneen pitsipaidan, jonka olin ostanut kirpputorilta eurolla. Ystävälläni oli asetellut pöydälle suuren määrän erilaisia rikkimenneiden korujen osia, kuvia lehdistä ja kortteja, kirjojen sivuja ja tekstiilejä.
Kun pöytä oli täynnä erilaisia materiaaleja ja ideoita oli oikeastaan nolla, iski vasten kasvoja suuri aloittamisen vaikeus. Mitä tästä kaikesta voisikaan tehdä?
Ideoita 1800-luvulta
Selkein ajatus minulle oli oikeastaan se, että en halunnut nyt tehdä tonttuja tai muita perinteisiä jouluhahmoja. Ystäväni oli jo aiemmin lähettänyt minulle kuvia vintagehenkisistä joulukoristeita inspiraatioksi, mutta siltikään en ollut onnistunut valikoimaan varsinaista ideaa, josta lähteä liikkeelle.
Netistä haetuista inspiraatiokuvista näkee, että 1800-luvun joulukuvituksessa tyyli poikkeaa hieman tästä päivästä. Tähän vaikuttaa tietenkin saatavilla olleet materiaalit, mutta aiemmin esillä on ollut enemmän luonto, eläimet ja lapset. Monet koristeet ovat olleet lisäksi hyvin korumaisia.
Pohdimme laajemmin millaista mielikuvia ja ilmiöitä tuosta ajasta meille on välittynyt. Rivien välistä esille nousivat erilaiset keksinnöt, vähitellen ulkomailta saapuvat uudet ihmetyksen aiheet ja sirkusteema. Lopulta, kun olimme ensimmäisen tunnin tuskailleet aloittamisen vaikeutta, lähdimme kokeilemalla liikkeelle sirkusteemasta mukaillen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten visuaalista tyyliä.
Runsaudenpulasta luovuuteen
Aloitin liimaamalla kiiltokuvakissan pahville, koska en mitään muutakaan keksinyt. Kissan rinnalle valikoin ystäväni aikoinaan Englannista ostaman riikinkukonsulan, sillä näiden elementtien värimaailmat sopivat yhteen. Kolmanneksi elementiksi kissan ja sulan rinnalle nousi oma kullanvärinen rannerenkaani. Tässä yhdistelmässä muodostui mielikuva, jossa kissa hyppäisi kultaisen renkaan läpi hämärällä sirkusareenalla.
Vähitellen palat alkoivat loksahdella paikoilleen ja lopputuloksena kissa istuu sulalla koristellun kultaisen renkaan sisällä. Kissan alla on pieni helmi ja kulkunen, joka voisi olla vaikka kissan kaulanauhasta. Samalla helmi ja kulkunen tuovat painopistettä alas.
Päätin jatkaa eläinteemalla ja seuraavaksi syntyi undulaatti, joka istuu koivunoksalla. Undulaatti sopii hyvin 1800-luvun teemaan, sillä Eurooppaan undulaatit saapuivat Australiasta 1800-luvun puolivälissä merimiesten tuomina.
Undulaatin jälkeen halusin tehdä vielä kolmannen rannerengas ja eläin -yhdistelmän. Tällä kertaa renkaan sisälle pääsi artikkelikuvassa näkyvä eksoottinen koala, joka niin ikään kuuluu Australian eläimistöön.
Kolme eläinhahmoa tuntui riittävältä määrältä, joten aloin kehittämään seuraavaa ideaa. Ystäväni rakensi juuri kuumailmapalloa joulukuusenpallosta ja ajatus viehätti minua, joten päätin itsekin kokeille samaa. Kuumailmapallon kanssa en kuitenkaan päässyt kovin pitkälle, sillä jäin ajatusteni kanssa jumiin. En oikein nähnyt mielessäni mihin olin pyrkimässä tämän joulupallon kanssa.
Ajatukset hautumaan
Kuumailmapallon idea pyöri mielessäni vähän väliä läpi työviikon, mutta en edelleenkään päässyt ajatuksen kanssa eteenpäin, kunnes löysin tieni takaisin sirkusteemaan. Keksin, että kuumailmapallon sijaan joulupallo voisikin olla ilmapallo, josta roikkuisi klovni. Vielä illalla Googlailin kuvia samalla kun Zoomailin ystävieni kanssa ja löysin lopulta olemukseltaan sopivat piirrosklovnit.
Jatkoin askartelua ja klovnien työstämistä seuraavana viikonloppuna. Klovnit saivat taustakseen tuotepaketin mukana tulleen pahvin ja tämän päälle hieman tyylikkäämmän, valmiiksi kuvioleikatun pahvin sekä hieman kultaväriä, joka heijastaa valoa. Joulupallot muuttuivat ilmapalloiksi paidasta leikatun pitsikuvion, verhon koristenarun, helmien ja kalastajanlangan avulla.
Eläinhahmojen ja klovnien lisäksi ikkunassa on kakkuvuoasta tehty koriste, ulkoa maasta löytynyt oksa, rikki mennyt kaulakoru ja Indiskan alesta alkuvuodesta mukaan tarttuneet paperitähdet sekä valot. Ikkunaa koristavat myös Taalainmaan hevoset, jotka ovat tulleet minulle perintönä äidiltäni.
Puuhevosia on valmistettu Ruotsin Taalainmaalla jo 1700-luvulla huonekaluteollisuuden sivutuotteina. Usein punaiseksi maalattujen hevosten muoto vakiintui 1800-luvulla ja nykyisin Taalainmaan hevonen on perinteinen matkamuistoesine Ruotsissa. Minulla olevista hevosista tiedän sen, että vanhin Taalainmaanhevonen mikä äidiltä jäi, on minua vanhempi. Kuvassa olevat musta ja sininen hevonen taitavat olla 1990-luvulta.
Kaikkiaan eri kokoisia hevosia minulla on kuusi, joista osa koristaa myös joulukalenteriani. Kalenterinani on hieno art deco tyylinen pahvikalenteri, jonka sain ystävältäni. Hän osti tämän alun perin meikkikalenterin viime vuonna ja itse ihastuin kalenterin tyyliin jo tuolloin, kun näin sen somekuvissa. Ihana ystäväni säilytti kalenteria liki vuoden ja lopulta lähetti sen minulle, kun en sitä päässyt hakemaan.
Kalenterissa olevia meikkifirman logoja olen peittänyt tyyliin sopivilla kuvilla, mutta ihan valmis ei kalenterin ulkoasu vielä ole, vaikka se onkin jo käytössä. Ehkä ensi jouluna saan sen valmiiksi. Kiirekkös tässä on ja hyvähän se on jättää puuhasteltavaa tulevaisuuteen..
Itsetehdyt joulukoristeet – Valoa ja iloa pimeään
Pitkästä aikaa joulukoristeiden tekeminen itse oli varsin luovaa, hauskaa ja antoisaa ajanvietettä. Enkä muista, koska viimeksi olisin lähtenyt rakentamaan ”tyhjästä” mitään. Askartelusta ilman mallia tai selkeää ideaa tuli mieleen lapsuus ja leikit mökillä, kun ympäristöstä on mielikuvituksen avulla rakennettu jotain uutta. Tämän projektin teki hauskaksi myös se, että lähtökohtana oli kierrätys ja materiaalit, joita nurkista valmiiksi löytyy.
Askartelu on myös ihanaa vastapainoa omalle työelämälle. Askarrellessa ei ole rajoituksia, lakeja ja määräyksiä, joiden raameissa tulisi tehdä asioita. Sen sijaan voi antaa mielikuvitukselle tilaa ja iloita pienistä valmiiksi tulevista koristeista ja nauttia käsillä tekemisestä.
Lopputuloksena ikkuna koristeineen on ehkä enemmän kaamosikkuna kuin jouluikkuna, sillä eksoottiset eläimet ja klovnit eivät suoraan liity jouluun niin vahvasti. Tällä verukkeella aionkin pitää koristeita ja valoja esillä pitkälle alkuvuoteen.
Lue osa 2 täältä! (Edit. 13.2.2020.)
Kuvat ja teksti Johanna Nylund 2020
