Miksipä et pysähtyisi Haukivuorelle?
Lokakuu tarjosi mahdollisuuden suunnata Savoon jo toistamiseen tänä vuonna. Kohteena oli tarkemmin määritettynä Haukivuori ja Häkkilän retkeilypolku. Elokuussa kävin Haukivuorella ensimmäisen kerran ja nyt oli mukavaa päästä näkemään miltä paikka näyttää syysasussa.
Haukivuori sijaitsee Etelä-Savossa Mikkelin ja Pieksämäen välillä. Muun muassa suolentiksen SM-kisoista ja luomuvihanneksista tunnettu, muutaman tuhannen asukkaan Haukivuoren alue on ollut asutettuna ainakin keskiajalta lähtien. Täällä Kyyveden rannalla vierailin nyt toista kertaa.
Maisemaa rikkovat kauniit vesistöt ja vesi tuntuu olevan lähes kaikkialla läsnä. Haukivuoren pinta-alasta noin viidennes onkin vesialueita. Pienestä keskustasta, eli Asemakylästä, löytyy peruspalveluita, kuten ruokakauppa, kirppis ja kylmäasema sekä mukava rauta/yleistarvikekaupan yhteydessä oleva kahvila.
Hieman kauempana Asemakylästä, vanhan kirkonkylän luona, sijaitsee Haukivuoren kirkko (Kirkontie 291). Matkaa kirkolle on noin 6 kilometriä. Vierailu kuitenkin kannattaa, sillä kirkko sijaitsee todella kauniilla paikalla aivan Kyyveden rannan tuntumassa. Kirkon lähiranta toimii myös uimapaikkana, joka ainakin kesähelteillä houkuttelee kastelemaan vähintään varpaat järvivedessä.
Nykyinen kirkko on otettu käyttöön vuonna 1951. Alun perin paikalla on ollut vuonna 1740 rakennettu rukoushuone, joka korvattiin 1700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä puukirkolla. Puukirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1949. Palosta säästyi onneksi kirkon lähellä sijaitseva kellotapuli, joka on rakennettu vuosien 1838 ja 1839 aikana.
Kirkolta pienen matkan päässä sijaitsee Haukivuoren kotiseutumuseo, jossa emme kesällä päässeet vierailemaan. Haukivuoren hyvin tunteva ystäväni tiesi kuitenkin kertoa, että museossa on maa- ja kotitalousesineitä, joita on aikanaan kerätty ja lahjoitettu paikallisten toimesta.
Museojunan matkassa
Kesällä kun seikkailimme Savossa, matkasimme museojuna Ukko-Pekalla Mikkelistä Haukivuorelle. Junat eivät ole Haukivuoren asemalla enää vuoden 2014 jälkeen pysähtyneet, mutta museojuna teki tässä poikkeuksen. Raideliikenteen loppuminen on varmasti ollut suuri pettymys paikallisille ja todennäköisesti se vaikuttaa myös alueen matkailuun. Mikkelistä tai Pieksämäeltä voisi aika matalalla kynnyksellä poiketa tutustumaan myös Haukivuoreen alueeseen, mikäli juna yhä pysähtyisi täällä.
Kaikkiaan rautatiellä on ollut suuri merkitys alueen kehitykselle. Ennen raideliikennettä Haukivuori on ollut melko eristyksissä, mutta raiteiden myötä alkoi alueelle virrata muuttoliikennettä. Raideliikenteen lisäksi työllistävää vaikutusta oli esimerkiksi Haukivuorelle perustetulla sahalla. Nämä muutokset kantoivat aina 1970-luvulle saakka.
Ukko-Pekka on höyryveturi Hrl 1009, joka vetää perässään useinmiten neljää matkustajavaunua. Vaunujen henkilökapasiteetti on liki 300. Näin korona-aikana junassa oli kyllä matkustajia, mutta lopulta aika maltillinen määrä. Huomattavasti enemmän väkeä oli Mikkelin asemalla katselemassa junan saapumista ja lähtöä.
Museojunakokemus oli jännittävä ja osaltaan myös yllättävä. Jostain syystä odotin matkanteon olevan hitaampaa tai ”nykivämpää”, mutta Ukko-Pekka puksutti tasaisesti ja reippaasti kiskoja pitkin. Vaunujen toisistaan poikkeavat sisustukset ja tunnelmat ovat kivaa extraa kokemukseen, ja vaunusta toiseen kannattaa kyllä vaihtaa matkan aikana. Junasta löytyy myös kahvila, joten pahimpaan verensokerien laskuun löytyy matkan aikana apu.
Museojuna kulkee kesäaikaan myös muualla Suomessa. Tarkemmat aikataulut löytyvät Höyryjunamatkat1009 Oy:n sivuilta.
Häkkilän retkeilypolku
Toisella Etelä-Savon vierailulla keskeiseksi kohteeksi valikoitui Haukivuoren kaunis luonto. Häkkilän retkeilypolun reitti tarjoaa mahdollisuuksia erimittaisille päiväretkille ja alueella on mahdollista kulkea jopa 30 kilometriä pitkä reitti. Valoisan ajan päivästä ollessa jo rajallinen kuljimme vain noin viisi kilometriä pitkän lenkin. Tämän lyhyehkön reitin varrella oli kuitenkin monipuolista maastoa sekä tulentekomahdollisuuksia, joten saimme pitää mukavan savuntuoksuisen lounastauon.
Auton jätimme Porsaskoskentien varrella olevalle Kapustasalmen parkkipaikalle, jonne Haukivuoren Asemakylältä on matkaa noin 4,3 kilometriä. Parkkipaikalta lähdimme kulkemaan kohti kotaa, jonka olimme valinneet ennakkoon reittimme taukopaikaksi. Häkkilän retkeilyreitillä on kodan lisäksi myös muita nuotiopaikkoja, wc-tiloja sekä Häkkilän autiotupa, jossa on mahdollisuus majoittua. Majoitusmahdollisuus onkin mukava lisä, mikäli ajatuksena on esimerkiksi kulkea koko 30 kilometrin reitti.
Häkkilän retkeilyreitti kulkee vaihtelevassa maastossa. Alkuun saimme kulkea melko pitkän pätkä autotien reunaa ja sitten pitkin hiekkatietä. Lokakuussa liikenne on alueella aika vähäistä, joten tienreunaa kulkeminen oli melko leppoisaa. Teitä paremmin viihdyn kuitenkin metsäpoluilla ja pitkospuilla. Ilokseni hiekkatie kapeni lopulta poluksi ja pääsimme sisälle metsän tunnelmaan.
Lounastimme kodalla ja jatkoimme tämän jälkeen kohti Mannisensuota. Lämpötilan muutoksen huomasi hyvin, kun laskeuduimme kodalta alemmas suoalueelle. Suon viileä kosteus sai sormet tuntumaan nopeasti kohmeisilta, vaikka lämpötila oli vielä plussa puolella. Suon jälkeen eteemme aukesi Maislampi, joka näyttäytyi upeana ja kuvauksellisena syksyisessä maisemassa.
Lammen jälkeen reittimme kulki kuusikkoisen alueen läpi, jota seurasi syysasussaan ihastuttava koivikko. Pian tämän jälkeen polun vasemmalle puolelle aukesi laajahko katajikko, josta yritimme turhaan etsiä kypsiä katajanmarjoja. Reitin varrella on myös selkeitä jälkiä menneistä ajoista. Näkyvissä on vanhoja rakennusten kivijalkoja ja jäänteitä aidoista. Kulkiessa nämä herättivät keskustelua siitä, millaisia rakennuksia paikalla on mahtanut aikanaan sijaita.
Palatessamme alkuun, eli Kapustasalmen parkkipaikalle, oli auringosta jäljellä enää kajo ja kuu oli noussut taivaalle. Tyyni järvi ja siluettimaiset saaret viimeistelivät kauniiksi muistoksi tämän retken Häkkilän retkipolulla.
Hyvä tietää Häkkilän retkipolusta
Häkkilän retkeilypolku itsessään ei kulje luonnonsuojelualueella, mutta monet lähisaaret Häkkilän ja Kapustasalmen lounais- ja eteläpuolella ovat suojeltuja luontokohteita. Useat taukopaikat ja selkeät opasteet tekevät alueella liikkumisesta helppoa. Reitillä kulkijaa ohjeistavat siniset opastekyltit ovat selkeitä ja ympäristöstä erottuvia suunnannäyttäjiä.
Liikkeelle voi lähteä Kapustasalmen parkkipaikan (Porsaskoskentie 392) lisäksi Häkkilän erämajan (Saksanrannantie 5) läheisyydestä tai vesiteitse saapuessa Kerolahden taukopaikalle rantautumalla. Retkireitin kartan voi ostaa paperiversiona Haukivuoren Asemakylältä ja sähköisenä se löytyy Retkikartta-palvelusta.
Informatiivinen ja mukavan persoonallinen seikkailukuvaus!