Tunnelmaa, kyläilyä ja kummituksia..
Illanistujaiset ja juhlat kuuluvat syksyn pimeneviin ja tunnelmallisiin iltoihin. Syksyä voi juhlistaa perinteisemmin kekrin tai modernimman Amerikasta rantautuneen halloweenin hengessä. Syysjuhlat kekri ja halloween sisältävät osin samoja elementtejä ja niiden historia kertoo hyvin perinteiden kehittymisestä ja muokkaantumisesta.
Syksyä juhlitaan ennen kuin pikkujoulukausi ehtii alkaa. Tällöin keräännytään ystävien tai perheen kanssa yhteen, nautitaan herkullisesta ruuasta sekä pimeiden iltojen tunnelmasta. Vaikka elämmekin korona-aikaa, on ainakin toistaiseksi vielä mahdollista kerääntyä pienellä tuttavaporukalla yhteen.
Syksyn juhlat liittyvät perinteisesti toisenlaiseen arkirytmiin siirtymiseen, kun satokauden työt on saatu tehtyä. Samalla kun on juhlittu satokauden päättymistä ja talvikauden alkamista, on myös muisteltu edesmenneitä esi-isiä ja tehty taikoja. Syksyn juhlien roolin ja merkityksen ovat vähitellen vieneet kuitenkin joulu ja uusi vuosi. Mielestäni syksy on yksi ihanimmista vuodenajoista ja todellakin juhlansa ansainnut.
Mutta mitä syksyn juhlat, kekri ja halloween, lopulta oikein ovat? Koska juhlat ovat kansanperinnettä, ei niiden alkuperästä ole tarkkaa tietoa. Syksyn ja talven rajalla on kuitenkin juhlittu useissa maissa ja juhlitaan edelleen. Syysjuhliin liittyvissä perinteissä on eri maissa nähtävissä samankaltaisuuksia sekä tapojen muokkaantumista ajan myötä.
Samhainista halloweeniin
Kaikkien pyhien aattoa, eli all hallows’ eve, eli halloweenia juhlitaan 31.10. Juhla on Irlannista ja Skotlannista lähteneiden siirtolaisten mukana kulkeutunut Amerikkaan, jossa siitä on muodostunut yksi suurimmista vuotuisjuhlista. Mielikuvat halloweenista liittyvät vahvasti naamiaisasuihin, karkkeihin ja kepposteluun sekä kauhuelokuviin. Suomessa halloween on saanut vahvempaa jalansijaa vasta 2000-luvun puolella.
Tämän Amerikkaan kulkeutuneen juhlan alkuperä löytyy siis Euroopasta, jossa keltit ovat juhlineet sadonkorjuun ja talven alkamisen juhlapäivää samhainia. Halloweeniin liittyy tapoja, jotka eivät ole osa juhlan alkuperäistä viettotapaa, mutta nykyinen moderni syyskarnevaali on kuitenkin säilyttänyt elementtejä samhainista.
Halloweenina ovat aaveet liikkeellä, kuten myös samhainina
Uskomusten mukaan elävien ja kuolleiden maailmojen rajat katoavat samhainina, mikä on eläville vaarallista, sillä kuolleiden henget yrittivät houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Suomessakin on uskottu, että Pyhäinmiestenpäivänä (nyk. Pyhäinpäivä) ovat marttyyrivainajat liikkeellä.
Koska vainajien on ajateltu olevan liikkeellä, ovat kuolleiden hyökkäyksiltä suojaavat tulet olleet osa samhain-juhlaa. Samahainin aikaan myös karja tuotiin kesälaitumilta asutuksen pariin ja tulien suojaan. Kokkojen polttamisen lisäksi koverrettiin naurislyhtyjä, jotka ovat toimineet mallina nykyisille halloweenista tutuille kurpitsalyhdyille.
Yössä vaeltavia aaveita imitoitiin pukeutumalla tavallisesta poikkeavasti. Samhainina varsinkin lapsia peloteltiin pukeutumalla vanhoihin vaatteisiin ja esittämällä edesmenneiden sukulaisten henkiä. Tämä tapa on hieman muuttunut ja nykyisin halloweenina lapset kulkevat naamiaisasuihin pukeutuneina karkki tai kepponen -kierroksilla. Halloweenasuihin kuuluvat varsinkin noidat, kissat, muumiot ja aaveet, jotka korvasivat samhainiin liittyvät keijut. Tosin myös halloweenin naamiaisasujen valikoima on muuttunut ja tänä päivänä halloweenasu voi esittää oikeastaan mitä tahansa.
Meidän perinteisempi syysjuhla kekri
Meillä Suomessa maatalouskulttuurista ja sadonkorjuusta kumpuava kekri on syysjuhla, jolla on pitkät perinteet. Kekri ei ole yksittäinen päivä, vaan se alkaa 29.9. (Mikkelinpäivä) jatkuen aina Pyhäinpäivään. Pyhäinpäivä on meillä 31.10.-6.11. välille sijoittuva lauantai.
Kekrin alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta vanhoista muistitietolähteistä löytyy mainintoja, joissa kekriin liittyy samhainin tapaan karjan suojelu, maatalous ja satokauden päättyminen. Koska syystöiden valmiiksi saattaminen on riippunut siitä, mitä töitä talossa on tehty, on kekriä juhlittu jopa talokohtaisesti sen sijaan, että yhteisö olisi viettänyt yhtä yhteistä juhlapäivää.
Usealla nimellä aikanaan tunnettuun kekriin (köyri, keyri, keuri ja köyry) on liittynyt samhainin tapaan tulien polttaminen. Esimerkiksi Kymijoen suunnalla on poltettu kyöritulia mikkelin maanantaina ja Pöytyän suunnalla tulia on poltettu pyhäinmiesten maanantaina.
Monet kekriin liittyneet tavat ovat ajan saatossa siirtyneet osaksi joulun ja uudenvuoden perinteitä.
Pukeutuminen roolivaatteisiin kuuluu kekriin samhainin ja halloweenin tavoin. Omaan korvaan kekripukki on tuttu kekriin liittyvä roolihahmo, mutta kummallisiin asuihin pukeutuneiden nimitys on vaihdellut eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Iisalmen suunnalla liikkuivat miespuoliset köyrimöröt ja naispuoliset köyrittäret sekä köyripukit.
Kekrinä nämä yleensä nuoret miehet ja naiset kulkivat kestitystä vaatien talosta taloon heti aamutuimaan. Kutsumattomat vieraat saattoivat uhkailla tuvan uunin särkemisellä, jos ei tarjoilua tullut. Mikäli uuniin oli ehditty sytyttää tulet ei sen särkemisellä saanut enää uhkailla ja vieraiden oli jatkettava matkaa.
Monet kekriin liittyneet tavat ovat ajan saatossa siirtyneet osaksi joulun ja uudenvuoden perinteitä. Alun perin kekriin ovat kuuluneet nykyisin jouluun siirtyneet maatalouteen liittyvät oljet, olkipukit ja himmelit. Kekriä pidettiin ennen myös vuoden vaihtumisen juhlana ja siihen liittyy taikojen tekeminen. Esimerkiksi kekrinä syötiin usein lammasta ja ateriasta jääneet luut vietiin lammaskarsinaan tuomaan onnea tulevalle vuodelle.
Hyvää ruokaa ja tunnelmaa juhlia keskenään sekoittaen
Itselleni syysjuhlat kekri ja halloween ovat syitä viettää tunnelmallista iltaa ja syödä hyvin. Vaikka kekri ja halloween ovat eri juhlia, niin minulla ja ystävilläni on ollut tapana yhdistää niitä. Iloitsemme sekä satokauden herkuista että halloweenin kauhuelementeistä.
Juhlapöydästämme löytyi tänä vuonna keittoa, sieniä, juustoja, hilloja, hedelmiä ja makeita herkkuja. Tämä poikkeaa kyllä perinteisistä kekriruuista, joita ovat olleet lammaskeitto, puurot ja vellit, talkkuna, veririeskat, makkarat, limput ja kala. Perunoita ja nauriita kekrinä kehotettiin kuitenkin välttämään, sillä niiden syöminen aiheutti syöjälle paiseita. Saapa nähdä kuinka käy, sillä tekemässäni kukkakaalikeitossa oli hieman perunaa.
Myös koristelu kuuluu syysjuhliin. Ystäväni, jonka luona istuimme iltaa, oli koristellut asuntonsa todella kauniisti. Varsinkin luonnonmateriaalit, kuten kuivat lehdet ja kuivuneet oksat, tuovat sisälle ihanaa metsäistä tunnelmaa. Luonnonmateriaaleja kerätessä on kuitenkin hyvä muistaa, mitä jokamiehenoikeudet oikeastaan kattavatkaan. Esimerkiksi sammalien, jäkälien ja varpujen poimiminen ei niihin kuulu, vaan maanomistajan lupa tarvitaan. Jokamiehenoikeudet lyhyesti löydät täältä. Sivuilta löytyy myös linkki esitteeseen, jossa aiheesta tarkemmin.
Merkittävin tunnelmanluoja syysjuhlissa on mielestäni kuitenkin pimeys ja valo. Hämärän keskellä lämpimän sävyinen valo tuo mieleen turvasataman, jossa on lämmintä ja kotoisaa. Kynttilät ja ns. jouluvalot tai pihavalot saavat aikaiseksi pehmeän tunnelman, jonka keskellä kupillinen teetä tai lasillinen viiniä maistuu hieman paremmalta.
Ihanaa syksyn aikaa!
Lähteitä: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. 1997, 20. painos; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Talonpoikaiskulttuurisäätiö
Kuvat: Johanna Nylund 2020
