Arjen juhlaa

Julkaistu

Kokeilin joogaa 30 päivän ajan

Kotijooga koukuttaa..

Koronakevät, -kesä ja -syksy ovat laittaneet liikuntatottumukseni uusiksi. Salilla ja ryhmäliikunnassa käyminen on jäänyt. Luonnossa liikkuminen, varsinkin kesän aikana, on puolestaan lisääntynyt. Loppukesästä ajattelin, että liikuntatottumuksia pitäisi jälleen muuttaa, sillä talvella ulos ei tule aina lähdettyä yhtä herkästi kuin kesällä. Siksipä kokeilin joogaa 30 päivän ajan kotona.

Koronan vaikutus näkyy varmasti monien liikuntatottumuksissa. Omalla kohdalla huomasin jo keväällä, että liikunnan väheneminen arjessa alkoi vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen olotilaani. Aloin tämän vuoksi korvata salikäynnit lisäämällä ulkoilua ja retkeilyä lähiluonnossa.  Itseni tuntien kurakelit eivät kuitenkaan aina saa minua riemusta kiljuen ylös, ulos ja lenkille. Kesän lopulla mietinkin uusia vaihtoehtoja liikunnalle.

Kotona on mahdollista tehdä monipuolisesti erilaisia treenejä, mutta koska joogaa olen harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti jo kahdeksan vuotta, ja toisaalta kehonpainolla treenaaminen kiinnostaa minua, päätin kokeilla joogaa 30 päivän ajan. Joogassa minua kiehtoo erityisestisen rauhoittava ja läsnäoloa lisäävä vaikutus.

Jooga ei vaadi suurta välinearsenaalia, joten sen puolesta kokeilemisen kynnys on matala. Oikeastaan joogamatto on ainoa tarvittava väline. Mitä vähemmän luistava maton pinta on, sitä paremman tuen siitä saa liikkeisiin. Treenivaatteiksi sopivat mukavat ja joustavat vaatteet. Esimerkiksi kulahtaneet verkkarit, kuten kuvasta näkyy.

Koska en ole ikinä tehnyt säännöllisesti tämän tyyppistä kotitreeniohjelmaa, halusin ensin kokeilla ilmaisia palveluita. Mikäli en kokisi kotijoogaa omaksi jutukseni, en olisi sidottu mihinkään sopimuskauteen. Maksulliset palvelut voivat olla hyviä ja tarjota lisäpalveluita, joita ilmaisvideot eivät tarjoa, mutta ilmaisuus tekee kokeilemisen aloittamisesta hyvin helppoa. Kunhan painaa videon käyntiin.

YouTubesta löytyy runsaasti ilmaisia treenivideoita. Sivustolla tuli melko nopeasti vastaan englanninkielinen kanava Yoga with Adriene. Kanavalla on yli kahdeksan miljoonaa tilaajaa, joten kyse on hyvinkin merkittävästä sisällöntuottajasta youtubessa. Tähän väliin mainitsen, että kyse ei ole kaupallisesta yhteistyöstä, vaan päädyin kokeilemaan joogaa Adrienen kanssa valmiin ja helposti aloitettavan 30 päivän treenin vuoksi.

Lyhyesti kuvattuna Home – 30 Days of Yoga With Adriene on nimensä mukaisesti 30 päivän joogaohjelma. Kanavalta löytyy muitakin 30 päivän joogaohjelmia, mutta itse kokeilin uusinta Home-ohjelmaa, jonka videot ovat ilmestyneet viime keväänä. Päivittäin joogaa tehdään noin 20-30 minuuttia. Tietyt liikkeet toistuvat lähes jokaisella kerralla, mutta uusia liikkeitä tulee mukaan jatkuvasti ja päivittäiset ohjelmat ovat aina eri kokonaisuuksia.

Kokeilin joogaa 30 päivän ajan. Mitä kehoni kertoi?

Kirjasin ylös fyysisiä tuntemuksiani koko projektin ajan ja käyn niitä nyt läpi neljälle viikolle jaettuna. Tiivistäen voisi sanoa, että maltti on valttia tällä matkalla. Ennen viikkokohtaista analysointia haluan vielä tuoda esille oman lähtökohtani tähän 30 päivän joogaprojektiin.

Minulla on yleensä aina oikea kylki enemmän jumissa kuin vasen. Tämä johtuu kenties pienten onnettomuuksien mukana tulleista vaivoista ja mahdollisista virheasennoista. Oikeasta polvesta aikanaan taitettu nivelsiteet ja oikea olkapää-hartiaseutu on ottanut osumaa kolarissa. Toisaalta nämä kehon vaivat ovat aina olleet minulle syy liikkua ja pyrkiä estämään niiden paheneminen. Keholliset kokemukset ovat kuitenkin yksilöllisiä ja omissa kokemuksissani tulevat esille nämä omat vaivani.

Ensimmäinen viikko (päivät 1-7)

Heti ensimmäisen päivän treenin jälkeen huomasin, kuinka jumissa kehoni oli. Minusta tuntui, että lihakseni, lihaskalvoni, niveleni.. kaikki reagoivat kuin olisivat olleet staattisessa tilassa pitkään. Kaikesta hyötyliikunnasta huolimatta näin.

Yleensä minulla jumittavat niska-hartiaseutu, rintakehänalue sekä lonkat ja takareidet. Yleisiä ongelma-alueita ainakin istumatyöläisille. Viikon kuluttua huomasin takalinjani olevan vähän vähemmän kireä. Esimerkiksi alaspäin katsovassa koirassa (downward facing dog – Adho Mukha Svanasana) kantapäiden lattiakosketus ei tuntunut täysin mahdottomalta ajatukselta. Tämä ei muuten ole edes kaikille mahdollista, vaan kehosi rakenne vaikuttaa asiaan. Itse kuitenkin tiedän, että aiemminkin olen saanut kantapäät tässä asanassa lattiaan saakka.

Negatiivisena asiana päivittäinen jooga tuntui ensimmäisen viikon jälkeen liian kovalta rasitukselta lonkalleni, sillä vasen lonkkani selkeästi kipuili. Tämän huomasin varsinkin sotureihin nousuissa sekä kuudennen päivän vatsalihasliikkeissä. Kipuilu voi kuitenkin johtua myös heikentyneestä lihaskunnosta ja kehonhallinnan puutteesta, jolloin liikkeeseen ei saa ideaalia tukea omasta kehosta.

Toinen viikko (päivät 8-14)

Epämieluisat tuntemukset kehossa jatkuivat uuden viikon alussa. Kahdeksantena päivänä harjoituksen rauhallinen pään pyörittely tuntui niskassani epämukavalta nitinältä ja natinalta. Ja sitten yhdeksännen päivän aamuna tunsin voimakkaamman ”muljahduksen” jossain lapojen seudulla. Sellainen ”Oho, joku liikahti” tuntemus. Tämä oli kuitenkin onneksi positiivinen muljahdus, sillä tapahtuneen jälkeen pääsin huomattavasti helpommin alaspäin katsovaan koiraan ja eteentaivutuksiin.

Toisen viikon aikana kehoni alkoi vähitellen olla avautumassa pidemmän, alkukeväästä alkaneen joogatauon jälkeen. Joogassa on mielestäni tärkeää kuunnella omaa kehoaan ja olla sille lempeä, vaikka olisikin asettanut itselleen tavoitteita kehittyä esimerkiksi tiettyjen asanoiden kohdalla. On tärkeää muistaa antaa keholle aikaa. Voi kestää pidempäänkin, ennen kuin keho alkaa tuntua rennolta. Varsinkin jos mukanaan kantaa pahoja jumeja.

Toisen viikon aikana alkoivat haasteet edetä 30 päivän joogaohjelmassa. Viikon aikana minulta jäi kahden päivän treenit välistä, mutta kirin nämä päivät kiinni tekemällä yhtenä päivänä kolme treeniä putkeen.

Kolmas viikko (päivät 15-21)

Kolmas viikko oli haastava. Toisella viikolla alkanut lipsunta päivittäisestä treenistä jäi päälle ja lopulta viikko venyi kaksi päivää pitkäksi. Huomasin myös, että osana päivistä treeni aiheutti minussa ärtymystä. Tämä ärtymyksen tunne on minulle tuttu joogan tai minkä tahansa liikunnan harrastamisesta. Usein tunne on sidoksissa arjen tapahtumiin ja hormonikiertoon. Kuukautisikiertoa seuraamalla voikin omia tunteitaan ja olotilassa tapahtuvia muutoksia ymmärtää hieman paremmin.

Kolmannella viikolla kehossa tuntui jonkin verran rasitusta. Rasitus ei tunnunut niinkään kipuna, vaan sen sijaan huomasin tunnistavani tiettyjen lihasten läsnäolon paremmin. Kehoni välitti muitakin tuntemuksia. Kuten aiemmin mainitsin, on oikea kylkeni yleensä hieman enemmän jumissa kuin vasen, ja nyt kolmannella viikolla keskivartaloni tuntui toispuoleiselta. Peilistä katsoessa en näyttänyt seisovan vinossa, mutta minusta tuntui kuitenkin siltä.

Lonkkien alue oli tässä vaiheessa 30 päivän ohjelmaa  selkeästi avoimempi kuin alussa. Tämän laitoin merkille varsinkin perhosessa (Butterfly Pose – Baddha Konasana), jossa lattialla istuttaessa jalkapohjat asetetaan toisiaan vasten ja polvien annetaan laskeutua mahdollisimman lähelle lattiaa. Edelleen perhoseni oli (ja on) toispuoleinen, mutta lonkkien alueen kiristävä tunne on hellittänyt hieman.

Vaikka kehitys on hidasta, niin kolmannen viikon aikana huomasin, että olin saanut paremman yhteyden lihaksiin  ja eri liikkeitä tehdessä tuen ja avun hakeminen koko kehosta sujui jo luontevammin.

Neljäs viikko + viimeiset kaksi päivää (päivät 22-30)

Joka päivä joogaamisen vaikeudet jatkuvat viimeisellä viikolla. Keskimääri tein joogaa joka toinen päivä ja aina kaksi treeniä kerrallaan. Tuplatreenejä tekemällä huomaa muuten joogaliikkeiden raskauden paremmin.

Neljännellä viikolla tunsin lisää positiivisia tuntemuksia kehossa. Varsinkin kyljet tuntuivat venyvän välillä ”täyteen mittaansa” ja ryhdin suorana pitäminen oli helpompaa ja jotenkin automaattisempaa. Neljännellä viikolla merkittävin motivaattori oli kuitenkin ohjelman loppuun saattaminen, eli projektin päättyminen onnistuneesti tai ainakin sen viimeisteleminen.

Kokeilin joogaa 30 päivän ajan. Mitä jäi käteen?

Alkuun muutama sana ohjelmasta Home – 30 Days of Yoga With Adriene. Joogaohjaajana Adriene oli omaan makuuni sopiva. Ohjaamisen tyyli on rauhallinen ja selkeästi ohjaava. Lisäksi isona plussana videoilla esiintyy Adrienen koira Benji! Joogakaveriksi Benji on kyllä hämmentävän rauhallinen koira.

Iso plussa Adrienen onjelmalle on sen vaihtelevuus. Välillä päiväohjelman painopiste on enemmän tasapainossa, välillä keskivartalon lihaksissa ja välillä rentoutumisessa (jolloin harjoituksen voi tehdä vaikka laiturilla). Monipuolisen kokonaisuuden ansiosta en kyllästynyt ohjelmaan, vaan mielenkiinnolla odotin millaisia liikkeitä seuraavalla kerralla oli luvassa. Liikkeistä voi muuten tehdä haastavampia tai kevyempiä versioita, josta Adriene muistutti ajoittain. Ohjelma sopii siksi eritasoisille joogaajille.

Ohjelman viimeisenä päivänä liikkeet tehtiin ilman Adrienen ohjaavaa puhetta. Periaatteessa idea oli ihan hauska, sillä samoja liikkeitä on harjoiteltu jo 29 päivän ajan. Ohjelmat ovat kuitenkin vaihtuneet päivittäin, joten myös tämä 30. päivän ohjelma oli uusi kokonaisuus. Tästä syystä vilkuilin ruutua jatkuvasti ja keskittyminen liikkeisiin kärsi hieman. Tämä muistutti minua siitä, millaista on olla joogassa vasta-alkaja.

Keskittymisen mennessä enemmän ohjaajan seuraamiseen ja hengityksen miettimiseen, ei välttämättä oikein pääse täysin kiinni siihen läsnäolon tunteeseen, jonka olen maininnut. Tähän onneksi yksinkertaisena ratkaisuna on harjoitteleminen. Vähitellen liikkeet muistaa paremmin ja voi keskittyä enemmän omaan treeniin.

  • Onnistumiset:
    Lihaskunto parani
    Ryhti parani
    Kehonhallinta parani
    Keho on vähemmän jumissa
    Mieliala parani
  • Haasteet:
    Joogalle ajan varaaminen

Kaikkiaan 30 päivää joogaa oli mielenkiintoinen kokemus. Alle 30 minuutin päivittäisiin ohjelmiin oli periaatteessa helppo lähteä, sillä aloittaminen ei vaatinut muuta kuin maton levittämisen lattialle. Lisääksi alle 30 minuutin mittaisista treeneistä palautuminen oli nopeaa. Valmiit videot mahdollistavat myös sen, että treenin voi tehdä silloin kun itselle sopii. Kokemuksen perusteella voisin olla kiinnostunut myös maksamaan kotijoogatunneista, sillä minun tuli oikeasti tehtyä joogaa kotona, vaikka epäilin, että kokeilu saattaisi jäädä kesken.

Vaikka treeni oli kohtuullisen kevyttä, huomasin 30 päivän aikana enemmän muutoksia kehossani, kuin mitä olin odottanut. Ryhtini suoristui, lihakseni tuntuvat ”pidemmiltä” ja vähemmän jumissa olevilta. Fyysisten muutosten lisäksi huomasin myös psyykkisiä muutoksia. Joogaa tehdessä mieli rauhoittuu, ja koinkin oloni huomattavasti levollisemmaksi ohjelman loppua kohden.

Suurimpana erona 30 päivän treeniohjelmalla aiempaan joogaamiseeni ei niinkään ollut viikon aikana tehdyn joogan määrä. Olen siis aiemminkin tehnyt muutamia pidempiä treenejä viikon aikana, jolloin harjoituksen pituus on noin 1,5 h kerralla. Suurin ero oli joogan harjoittaminen päivittäin tai lähes päivittäin. Juuri tällä voi olla iso merkitys. Harjoitukseen liittyvä aktivoituminen, keskittyminen, rentoutuminen, pysähtyminen ja hiljentyminen useamman kerran viikossa vaikuttaa tekevän hyvää.

Miksi on niin vaikeaa irrottaa 30 minuuttia päivässä asialle, josta tulee hyvä olo?

Suurin haaste ja kysymys tämän 30 päivän jälkeen on selkeä. Miksi on niin vaikeaa irrottaa 30 minuuttia päivässä asialle, josta tulee hyvä olo? Tätä kysymystä minun tulee pohtia hieman tarkemmin. Vastaus siihen löytyy todennäköisesti sisältäni, sillä puoli tuntia on kuitenkin hyvin kohtuullinen aika vuorokaudesta. Syy ei minun kohdallani ole siinä, etteikö minulla olisi puolta tuntia aikaa. Enemmänkin kyse on siitä, että minun on välillä vaikea päästää irti jatkuvasta kiireen tunteesta.

Tämä lienee useille tunnistettavissa oleva haaste. Olemme tottuneet siihen, että koko ajan pitäisi olla tekemässä tai suunnittelemassa. Aivot ovat koko ajan valjastettu pohdintaan, vaikka tässä hetkessä niille ongelmille, jotka pohdituttavat, ei voisi tehdä mitään. Positiivisesti ajatellen ongelmaa ei voi ratkaista ennen kuin sen on tunnistanut, ja nyt ongelma on selkeästi tunnistettu. Ehkäpä tämä ongelma ratkeaa yksinkertaisesti sillä, että jatkan päivittäisiä keskittymisharjoituksia, esimerkiksi joogan muodossa. Kenties harjoitus tekee mestarin. Katsotaan..

Miten aion jatkaa tästä eteenpäin?

Kokeilin joogaa 30 päivän ajan ja koin harjoittelun tuovan niin paljon positiivisia elementtejä arkeeni, etten ole valmis luopumaan niistä. Päästyäni 30 päivän joogaohjelman loppuun päätin aloittaa sen alusta. Toisella kierroksella olen huomannut selkeämmin mm. kehonhallinnassa tapahtuneen kehityksen. Nähtäväksi jää, saanko nyt viimein useiden joogan ON/OFF -vuosien jälkeen juurrutettua harjoitukset kiinteäksi osaksi arkeani.

Millaisia joogakokemuksia sinulla on? Mikä on ollut haastavaa? Mikä on ollut hauskaa ja innostavaa? Kommentoi alle!

Julkaistu

Pitsineulepaita

Pitsineulepaita pitkillä hihoilla

Pitsineulepaita on kaunis, kevyt ja muodissa. Tämä helpolla mallikerralla tehty vintage-tyylinen pitsineule syntyi muokkaamalla Vintageneuleet (Weston & Taylor) kirjan ohjetta.

Vuonna 2020 tein päätöksen opetella neulomaan pitsineuletta. Aloitin villasukista ja sittemmin olen siirtynyt myös muihin neuletöihin. Pitsineuleet ovat tuoneet mukavasti lisää haastetta neulontaan, mutta silti toisinaan malli näyttää haastavammalta kuin mitä sen neulominen lopulta on. Näin esimerkiksi tämän vintage-tyylisen pitsineuleen mallikerran kohdalla. Älä siis turhaan pelkää pitsineuleiden kokeilemista itse.

Puikot vähän sinnepäin..

Tämän paidan mallina on Madeline Westonin ja Rita Taylorin Vintageneuleet (2012, suom. Tuija Sulisalo 2014) kirjasta löytyvä höyhenkuvioinen Natalie-paita. Westonin ja Taylorin kirjassa on monta ihanaa mallia. Mikäli vintage-tyyli ja -neuleet kiinnostavat on tämä kirja hyvä hankinta omaan hyllyyn.

Paidan tein koossa M. Lankana käytin 100%:sta puuvillalankaa. 100 g = 340 m. Langan menekki oli 280 g. Hihojen osalta muokkasin ohjetta, sillä halusin paitaan pitkät, pussittavat hihat. Tarkempi ohje hihoille löytyy alempana.

Puikkojen osalta valitsin omistani lähimpänä ohjetta olevat puikot. Neulonnassa käytin puikkoja 3 ja 3,5. Ohjeessa suositellaan puikkoja 3,25 ja 3,75. Paidan kaula-aukon neuloin pyöröpuikoilla 3,5 (40 cm). Kirjan ohjeessa pääntie tulisi tehdä puikoilla 3,25. Toinen kotoa löytynyt vaihtoehto olisi ollut koon 3 pyöröpuikot. Näin jälkikäteen sanoisin, että ehkä olisi kannattanut valita ohuemmat puikot, mutta kyllä valmista tuli paksummillakin.

Mallikerran oikean muodostumisen seuraamiseksi kannattaa kehittää jokin oma sääntö tai tapa.

Mallikerrassa ainostaan kerros 3 on enemmän huomiota vaativa:
Ensimmänen kerros neulotaan oikein ja seuraava nurin.
Kolmannella kerroksella tehdään kavennukset ja langankierrot: 1 o, 1 n * 2 o yht., 2 o yht., (L1 , 1 o) x 4, 2 o yht., 2 o yht., 1 n* 1 o.
Neljäs kerros neulotaan nurin.

Mallikerran oikean muodostumisen seuraamiseksi kannattaa kehittää jokin oma sääntö tai tapa. Seuraa miten mallikerta muodostuu ja mikä on sinulle loogisin tapa jakaa silmukat esimerkiksi erilaisiin ryhmiin.

Itse käytin tällä kertaa mallikerran kolmannen kerroksen toistettavan osan lopussa olevaa, nurjaksi neulottavaa silmukkaa tarkastuskohtana (lihavoitu). Tullessani tähän kohtaan tarkistin, että mallikerta toistui oikein ja nurja silmukka toistui aina samalle kohdalle.

Selitteet:
o = oikein, n = nurin, yht. = yhteen, L1 = lisää silmukka langankierrolla,
* – * = toistettava väli. Videoidun ohjeen langankierrolle löydät esimerkiksi täältä.

Neulepaita koostuu neljästä osasta. Valmiit osat höyrytetään ennen palojen yhdistämistä. Höyrytetty neulos on sileämpi ja paloja yhdistäessä sitä on helpompi käsitellä. Kaula-aukon jousteneule neulotaan etu- ja takakappaleen yhdistämisen jälkeen.

Ohje hihalle

Halusin paitaan pitkät pussittavat hihat, jollaisia kirjan mallissa ei ollut. Lopputuloksena tein hihat omalla ohjeella, johon yhdistin alkuperäistä ohjetta hihapyöriön muotoilun osalta.

  • Hihan aloitin luomalla 42 silmukkaa.
  • Tämän jälkeen neuloin 9 cm joustinneuletta: 2 o, 2 n.
  • Seuraavassa vaiheessa lähes tuplasin silmukoiden määrän tekemällä langankierron jokaisen silmukan jälkeen, paitsi viimeisen silmukan jälkeen: *1 o, L1* 1 o.
  • Neuloin yhden kerroksen oikein ja seuraavalla kerroksella aloitin mallikerran. Jatkoin mallikerran neulomista kaventamatta silmukoita, kunnes hiha oli tarpeeksi pitkä ja aloitin hihapyöriön muotoilun kirjan ohjeella. Hihapyöriötä tehdessä sovelsin ohjetta kuitenkin hieman, sillä silmukkamäärä oli M- ja L-kokojen väliltä. Mikäli haluaa kuitenkin tehdä pyöriön suoraan kirjan ohjeen mukaisesti tulee silmukoita kaventaa pois tai lisätä työhön muutamilla edeltävillä kierroksilla.

Hihapyöriön muotoilu oli haastavin osa tätä projektia. Ensimmäisen yritelmäni jouduin purkamaan. Itselleni haasteen muodosti se, että samaan aikaan kavennetaan silmukoita ja mallikerrassa niitä lisätään ja kavennetaan, joten en saanut tehtyä pyöriön kavennuksia täysin järjestelmällisesti. Pienen taistelun jälkeen onnistuin kuitenkin neulomaan jonkinlaiset pyöriöt.

Itse tehdyissä vaatteissa minulle iloa tuottaa vaatteen sopiva koko. Pitkänä ihmisenä kaipaan usein esimerkiksi hihoihin lisäsenttejä. Muokkaamalla ohjetta sain tehtyä tähän paitaan juuri haluamani mittaiset hihat.

Tämä vintage pitsineule onnistui pyöriöhaasteista huolimatta mielestäni ihan kivasti ja paita tulee varmasti ahkeraan käyttöön. Mitähän sitä seuraavaksi neuloisi..?

Kuvat: Johanna Nylund 2020 ja L.R. 2020
Julkaistu

Melontaretki Airistolla

Syksyn viimeinen melontaretki

Syyskuun viimeinen päivä tarjosi auringonpaistetta ja vuodenaikaan nähden lämmintä säätä. Merellä oli hiljaista ja tyyntä. Samalla tunnelma oli kuitenkin haikea, sillä todennäköisesti tämä melontaretki Airistolla on minulle syksyn viimeinen melontaretki.

Meditatiivinen tila kuvaa tiivistetysti tätä retkeä. Valo, hiljaisuus, rauha ja yhteys luontoon. Melonta on minulle uusi harrastus, vaikka muutamia kertoja olen sitä vuosien aikana kokeillutkin. Se mikä minua melonnassa kiehtoo, on mahdollisuus päästä vesille sekä lähelle luontoa ja eläimiä.

Melontaa voi kuitenkin lähestyä myös muista näkökulmista. Laji tarjoaa opeteltavia tekniikoita ja mahdollisuuden kehittyä itselle sopivaan tahtiin. Itse harjoittelin tällä kertaa uutta tekniikkaa melomalla ystäväni valmistamalla perinteisellä grönlantilaismelalla. Mela on valmistettu puusta ja yleisesti käytettyyn euromelaan verrattuna on sen tuntuma hieman erilainen.

Melonta tarjoaa lisäksi liikuntaa ja hyvinvointia. Valitsemalla omille taidoille sopivat olosuhteet, on melonta useimmille sopiva harrastus. Melonnan suosio onkin tänä kasvanut huomattavasti.

Iso ja avara Airisto

Melontaretkemme suuntautui Airistolle. Noin 20 kilometriä pitkä Airiston merialue sijaitsee Turun, Naantalin ja Paraisten alueella. Eteläiset osat alueesta kuuluvat Seilin valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun maisemaan.

Olin ensimmäistä kertaa Airistolla melomassa ja sää oli hyvin leppoista. Aukeaa vesialuetta riittää kuitenkin siinä määrin, että kovalla tuulella ei kannata alueen väljimmille vesialueille lähteä melomaan. Ei ainakaan kokemattoman melojan, kuten minun.

Ruska on tällä hetkellä parhaimmillaan, mutta täällä sitä ei kovin selkeästi huomaa. Saaristossa lehtipuita ei rantaviivassa ole kovinkaan paljon. Maisema näytti siltä, että tämä kaunis päivä voisi yhtä hyvin olla huhtikuinen, heinäkuinen tai vaikka marraskuinen. Hiljaisuus kuitenkin kertoi selkeämmin siitä, että kesä on jo ohi. Ihmiset ovat poissa. Veneet seisovat laitureissa.

Hiljaisuuden lisäksi auringonpaiste ja liki tyyni meri täyttivät tilan. Meloimme rauhallisella rytmillä. Välillä jäimme vain kellumaan ja nauttimaan uskomattoman kauniista päivästä. Tässä hetkessä, luonnon keskellä, koin olevani onnellinen ja etuoikeutettu.

Valo, hiljaisuus ja rauha tuntuivat siirtyneen luonnosta minuun.

Luonto tekee meille hyvää. Luonnon tuottamaa hyvinvointia on tutkittu ja yhä enemmän on näyttöä siitä, että luonnossa olemisella on positiivinen vaikutuksista meihin ihmisiin. Luonto muun muassa saa meidät liikkumaan, parantaa keskittymiskykyä ja vähentää stressiä sekä parantaa mielialaamme ja suhtautumistamme kanssaeläjiin.

Olimme saaristossa noin 4-4,5 tuntia. Olotilani retken jälkeen oli todella hyvä ja selkeä. Valo, hiljaisuus ja rauha tuntuivat siirtyneen luonnosta minuun. Tätä tunnetta ja luonnossa olemisen merkitystä ei pidä unohtaa talven aikana jumiutumalla vain sisätiloihin. Jokainen vuodenaika tarjoaa omat mahdollisuutensa ulkona olemiselle ja harrastamiselle.

Haikein mielin ja kevättä odottaen

Hämmentävän lämpimät syyskuun päivät ovat antaneet jatkoaikaa kesälle, mutta nyt alkaa lopulta tuntua siltä, että syksy on todella täällä. Merivesi on tällä hetkellä noin 12-13 asteista. Neopreenihanskat käsissä vesi ei tuntunut vielä liian viileältä, mutta rehellisyyden nimissä, on oma varustetasoni kaukana siitä, mitä turvallinen kylmän kauden melonta vaatii. Ehkäpä ensi vuonna tilanne on toinen ja voin venyttää melontakautta, mutta näillä näkymin tämä melontaretki Airistolle oli samalla minulle syksyn viimeinen melontaretki.

Olen päättänyt, että ensi vuonna haluan meloa enemmän. Tehdä sekä kunto- ja tekniikkatreenejä että näitä hitaita olemiseen ja ympäristön tarkkailuun keskittyviä retkiä, jotka ovat suosikkejani. Luonnonvesiin paluun odottaminen tuntuu tällä hetkellä hyvin pitkältä odotukselta, mutta onneksi kevät tulee lopulta kuitenkin.

Artikkelikuva Markku Kuittinen 2020, muut kuvat Johanna Nylund 2020,
Lisää luonnosta ja hyvinvoinnista: Metsähallitus, Luonto ja terveys; Nature and Health, Annual Review of Public Health
Julkaistu

Paimion luontopolku

Päiväretki Paimioon osa 2

Paimion luontopolku tarjoaa kävijälle koettavaksi monipuolista luontoa ja kivaa nähtävää. Polun varrelta löytyy mm. näyttely, näköalatorni, grillikatos, pirunpelto ja suojärvi.

Paimion vierailulla toinen retkikohteemme oli Paimion luontopolku (Luontopoluntie, Paimio). Päivän ollessa jo alkuillan puolella suuntasimme kohteeseen. Ajatuksena oli tietenkin se, että ehdimme vielä ennen auringonlaskua kiertämään tämän neljä kilometriä pitkän polun ja pyöräillä takaisin majapaikkaamme. Hieman toisin kuitenkin kävi.

Paimion luontopolun merkitty reitti lähtee nimensä mukaisen tien päästä. Parkkitilaa on kohtuullisesti. Heti parkkialueen vieressä sijaitsee reitin ensimmäinen kohde Suo, piuha ja turve -näyttely, joka on aina avoinna. Näyttely kertoo Paimiossa aikoinaan sijainneesta turvepehkutehtaasta ja näyttelytilana toimii hieman rähjäisen näköinen rakennus. 

Suoluontoa

Alueen suo on niin sanottu kohosuo, joka on syntynyt soistumisen ja umpeenkasvamisen seurauksena. Suon turvekerros on keskimäärin 3,5 metriä paksu. Alueen historiaa avaa vuoden 1982 tutkimuskairaukset. Rahkaturpeen muodostuminen on alkanut noin 6250 vuotta sitten. Vanhimmat kuusen siitepölyhiukkaset löytyvät 4000 vuotta vanhasta kerroksesta. Ohraa ja peltorikkaruohoja löytyi noin 500 vuotta nuoremmasta kerrostumasta, mutta alueella viljely on muuttunut jatkuvaksi vasta noin 1600 vuotta sitten. Viljelyä on jatkunut aina keskiajalle asti. (Lähde: Prof. Ilkka Kukkonen.)

Alueen suoluonto on hyvin kaunista ja vehreää. Luontopolun edetessä oli seuraavaksi vuorossa suojärvi, joka on yksi reitin nähtävyyksistä. Suojärven tyyntä pintaa jo hämärtyvässä illassa olisi voinut jäädä katselemaan pitkäksi aikaa. Metsän hiljaisuudessa paikka tuntui jotenkin taianomaiselta ja puoleensavetävältä. Hämärtyvä ilta pakotti kuitenkin liikkeelle, sillä olimme kuluttaneet aikaa tässä vaiheessa jo suunniteltua enemmän, emmekä olleet vielä edes reitin puolivälissä.

Näkymiä kauas ja esihistoriaan

Suolta polku lähtee nousemaan korkeammalle ja vähitellen kohti näköalatornia. Tornin juurelta löytyy vieraskirja ja huipulta kiikarit, joilla näkee muun muassa Turun tuomiokirkon tornin. Eri kohteet on merkitty näppärästi kiikareiden alla olevaan alustaan ja kiikareita voi pyörittää haluttuun suuntaan. Näin korona-aikana lienee kuitenkin syytä harkita kiikareiden käyttöä.

Näköalatornista näimme myös laskevan auringon ja tässä vaiheessa metsässä alkoi todella hämärtyä.

Tornin vieressä on grillikatos ja vähän matkan päässä pirunpelto. Pirunpellon nimitys tulee siitä, että aikanaan kerrottiin pirun heitelleen kivet tällaisiksi kasoiksi. Todellisuudessa pirunpelto on muodostunut noin 8500 vuotta sitten jään ja veden liikkeiden seurauksena. Pirunpellot ovat siis muinaisrantoja. Myöhemmin vedenpinta on laskenut jättäen entisen rannan osaksi sisämaata.

Maagiset männyt

Yhteenkasvaneet männyt ovat niin ikään yksi luontopolun nähtävyyksistä. Poikkeuksellinen puiden kasvaminen kiinni toisiinsa johtuu aikanaan tapahtuneesta oksan hankauksesta toisen puun runkoa vasten. Hankauskohdan pinta on tämän seurauksena rikkoutunut ja kohtaan muodostunut haavasolukko on yhdistänyt puut. Puista toinen kasvaa voimakkaammin latvasta ja toinen rungosta epätasaisesti jakautuvan ravintotalouden seurauksena.

Puihin liittyy myös folklorea. Kerrotaan, että pienet kivut ja murheet katoavat puita yhdistävän oksan alta kulkiessa. Myös miehiseen kuntoon tällä pitäisi olla positiivinen vaikutus. Tiedä sitten oliko oksan ali kulkemisella vaikutusta, mutta ainakin selätimme murheemme päästä turvallisesti pois pimenevästä metsästä.

Muutama sana varustautumisesta

Lähdimme luontopolulle sillä ajatuksella, että reitti olisi helppo ja ehtisimme kävellä se valoisaan aikaan. Aikaa kului kuitenkin oletettua enemmän ja etenimme pirunpellon jälkeen osin reittimerkkien ja osin intuition avulla hämärässä metsässä. Onneksi näiden paljon käytettyjen luontokohteiden osalta yleensä eniten kuluneen polun valitsemalla pääsee alkupisteeseen, jos kyseessä on lenkki.

Valoisan ja hämärän metsän ilme on myös hieman erilainen. Itselleni paikka ei ollut entuudestaan tuttu ja vaikka mukanani oli ystäväni, joka polulla oli vieraillut muutaman kerran aikaisemmin, ei hänkään hämärässä tunnistanut reittiä kovin hyvin. Lisäksi omasta puhelimestani akku alkoi myös olla hyvin vähissä. Loppumatkasta en viitsinyt kuluttaa sitä käyttämällä esimerkiksi puhelimen fikkariominaisuutta.

.. lähtökohtaisesti vieraaseen metsään ei tulisi koskaan lähteä näin huonolla varustuksella ja ajoituksella.

Vaikka meillä ei varsinaisesti ollut hätää missään vaiheessa, on tämä hyvä esimerkki huonosta varustautumisesta ”helpolle” retkelle. Vieraassa metsässä on pimeän tullen nimittäin aika helppo kulkea harhaan. Muistutuksena siis, myös itselleni, lähtökohtaisesti vieraaseen metsään ei tulisi koskaan lähteä näin huonolla varustuksella ja ajoituksella.

Paimion luotopolku on monipuolinen kohde

Paimion luontopolku on todella kiva retkikohde. Reitti sopii pituutensa ja monipuolisuutensa puolesta hyvin monenlaisille retkeilijöille. Reitin nähtävyyksiin kuuluu myös sen loppupuolella oleva korsu, mutta sen kuvaamisesta ilman salamavaloa ei tullut enää mitään.

Aikaa reitin kiertämiseen on hyvä varata useampi tunti, varsinkin jos sattuu olemaan tällainen kaiken ihmettelijä, kuten allekirjoittanut. Huomioithan: Paimion kaupungin tiedotteessa kerrotaan, että alueella ei ole talvikunnossapitoa eikä alueella saa liikkua pyörällä.

Lue myös Päiväretki Paimioon osa 1, jossa tutustuimme Askalankosken ketoon ja voimalaitokseen.

Kuvat Johanna Nylund 2020
Julkaistu

Askalankosken keto ja voimalaitos

Päiväretki Paimioon osa 1

Paimionjokilaaksossa sijaitsevat Askalankosken keto ja voimalaitos tarjoavat kivan päiväretkikohteen. Perinnemaisema ja vanha voimalaitos muodostavat kokonaisuuden, johon tutustuminen vaatii lähinnä uskallusta astella maaperällä, jolla voi törmätä kyihin.

Kesäinen päivä kuljetti minut ystäväni luo Paimioon. Oli mahtavaa päästä tutustumaan alueeseen paikallisoppaan kanssa. Tällöin tulee usein eksyttyä paikkoihin, jotka muutoin jäävät helposti huomiotta. Ensimmäinen kohteemme oli Askalankosken keto ja voimalaitos, jotka kuuluvat Paimionjokilaakson Natura 2000 alueeseen.

Kohde sijaitsee rauhallisessa ympäristössä. Hiekkatie kuljettaa jyrkän alamäen siivittämänä Askalan voimalaitoksen vieressä sijaitsevalle parkkipaikalle. Parkkipaikalta on noin 100 metrin helppo siirtymä Askalankosken Ketotalolle (Voimalantie 116, Paimio).

Voimalaitokselta kedon puolelle kuljetaan joen ylittävää puusiltaa pitkin. Sillan kupeeseen on kiinnitetty ilmoitus, jossa ohjeistetaan varomaan kyykäärmeitä. Tämä on hyvä ottaa huomioon ja harkita kumisaappaiden mukaan ottamista vierailulle. Kyltin näkeminen aiheutti sen, että ehkä jopa hieman neuroottisesti tarkkailin ympäristöä, sillä minulla oli tietenkin jalassa lenkkarit.

Ketotalon edustalla viihtyy helposti pidempäänkin. Pihapiiri on rauhallinen ja talon luota löytyy istumapaikkoja. Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla tiedetään kertoa, että näyttelytilana ja kahvilana toimiva Ketotalo on avoinna sunnuntaisin. Sisällä olisikin ollut mielenkiintoista käydä.

Pihapiiri tarjoaa kävijälle kivoja perinne-elementtejä. Lammasaitauksen riukuaita ja seipäille kasatut heinät luovat historiallista tunnelmaa. Alueen hoidosta vastaa Paimion seudun ympäristöyhdistys ja paikalla järjestetään vuosittain ketotalkoot. Talkoiden aikana alueella tehdään mm. niittotöitä ja korjataan riukuaitoja sekä paikan rakennuksia. Näillä toimilla ylläpidetään ja hoidetaan kulttuurihistoriallisesta arvokasta maisemaa.

Jatkoimme alueeseen tutustumista kiipeämällä pihapiiristä lähtevää polkua pitkin ylös rinteen päälle. Tässä kohdin liikkuminen muuttuu hieman haasteellisemmaksi epätasaisessa maastossa. Nousun jälkeen eteemme avautui kaunis, jokilaaksoille tyypillinen kumpuileva maisema.

Jatkoimme matkaa lammasaitauksen reunaa myöden joelle päin. Nyt aitauksessa ei näkynyt lampaita. Joen reunassa teimme sisiliskohavainnon ja takaisin päin kulkiessa löysimme patopolulle johdattavan kyltin, joka ohjaa kulkijan hämyisälle reitille.

Hoitamaton patopolku osoittautui paikoin vaikeakulkuiseksi ja esimerkiksi sen varrella olevat vanhat puuportaat olivat todella huonossa kunnossa. Nämä seikat on hyvä huomioida, mikäli aiot tälle muutoin kivan oloiselle reitille.

Polku ei ole pitkä ja se vie takaisin padolle. Padolta lähtee myös hiekkatie, joka johdattaa kulkijan läheisten peltojen vierestä asutuksen pariin.

Askalan voimalaitos

Voimalaitoksen puolella jokea kulkee upea puurakenteinen vesiputki, joka sylkee paikoin vettä sisältään. Itse voimalaitos on otettu käyttöön vuonna 1935. Ennen voimalaitoksen rakentamista Paimionjoki tunnettiin hyvänä meritaimen- ja lohijokena. Vesivoiman valjastaminen kuitenkin muodosti kaloille nousuesteen.

Muutama vanha valokuva voimalaitoksen rakennusvaiheista 1930-luvulta löytyy Paimion Perinneyhdistys ry:n sivuilta.

Askalan voimalaitos ja ketoalue tarjosivat vielä viime metreillä pientä jännitystä, kun palatessamme autolle tien yli kulki upea harmaa kyy. Sen verran nopea kyyn tienylitys oli, että en ehtinyt nappaamaan siitä kunnon kuvaa.

Se, että käärmeitä liikkuu heinikkoisella alueella on hyvä huomioida omassa varustuksessa, eli saappaat mukaan. Saappaan jalassa käärmeiden etsimisen sijaan voi keskittyä vain nauttimaan kauniista retkikohteesta. Suosittelen tätä retkikohdetta varsinkin kulttuurihistoriallisista maisemista innostuville retkeilijöille. 

Lue myös Päiväretki Paimioon osa 2 Paimion luontopolku.

Julkaistu

Puolukkakaurakeksit

Syksyn makuja ja ihanaa kauraa!

Puolukka, tuo syksyn ihana maku, sopii oivallisesti yhteen kaurakeksien kanssa. Nämä nopeasti valmistuvat puolukkakaurakeksit sopivat jälkiruuaksi, retkievääksi tai pikkuherkuksi kahvin kanssa.

Puolukasta on vähitellen muodostunut yksi marjasuosikeistani. Marjasta saa runsaasti C- ja E-vitamiinia, ja sen maku on melko voimakas ja raikas. Tänä vuonna puolukkasato on ollut hyvin runsas ja olen ilokseni saanut kerättyä pakkaseen kohtuullisen paljon puolukkaa.

Puolukoita on riittänyt poimittaviksi!

Puolukka sopii hyvin puuron joukkoon, hilloon tai piirakaksi, mutta tällä kertaa lisäsin puolukkaa kaurakeksien joukkoon. Rakastan kaurakeksejä ja puolukoita, joten eihän lopputulos voi olla muuta kuin hyvä!

Puolukka saatetaan kokea maultaan liian happamaksi, mikä saa toiset välttämään marjaa. Kekseissä puolukan happamuus muuttuu kuitenkin miedommaksi, mutta marjan raikkaus piristää makukokonaisuutta kivasti.

Puolukkakaurakeksit - ohje

Taikinasta tulee noin 10 keksiä.

Taikina

1,5 dl kaurahiutaleita

50 g rasvaa

0,75 dl sokeria

1 tl psylliumia

0,5 rkl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl paksua maustamatonta jugurttia

0,5 dl puolukoita

Sulata rasva ja sekoita kaurahiutaleet rasvan joukkoon. Anna hiutaleiden turvota hetki.

Sekoita vehnäjauho, psyllium ja leivinjauhe keskenään.

Sekoita sulatetussa rasvassa turvonneiden kaurahiutaleiden joukkoon jugurtti ja kuivat aineet, sekä lopuksi puolukat.

Muotoile taikinasta käsin noin 10 keksiä. Asettele keksit leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista keksejä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä ennen syömistä!

Vinkkejä eri ruokavalioille

Puolukkakaurakeksien ohjetta on helppo muokata eri ruokavalioihin sopivaksi muutamia raaka-aineita vaihtamalla.

Itse käytin kekseissä tällä kertaa voita ja 10 %:sta kreikkalaista jugurttia. Ohjeesta saat kuitenkin helposti vegaanisen valitsemalla rasvan ja jugurtin osalta kasviperäisen vaihtoehdon. 

Olen tehnyt ohjeella keksejä käyttämällä sokerin tilalla erytritolia, eli ns. karppisokeria. Erytritoli on kaloriton makeutusvaihtoehto, joka on kuitenkin luontainen sokerialkoholi. Erytritolia käyttävät usein karppaajat, vähähiilihydraattisella ruokavaliolla olevat sekä diabeetikot. Mikäli syystä tai toisesta välttelet valkoista sokeria, voit kokeilla sokerin tilalla erytritolia.

Ohjeessa on 0,5 rkl vehnäjauhoja. Taikinasta saat gluteenittomaan version, kun korvaat vehnäjauhot gluteenittomalla vaihtoehdolla, kuten kookos-, kaura- tai maissijauholla.

Nautinnollisia herkkuhetkiä puolukkakaurakekseillä!

Julkaistu

Saariston hiljaisuus

Souturetki äänettömyyteen

Virikkeettömän loman yksi aktiivisimmista päivistä piti sisällään noin 11 kilometrin souturetken. Reittimme kuljetti veneemme saarten välistä rauhalliseen satamaan lounaalle. Alun perin ajatus oli kotiutua lounaan jälkeen, mutta uudella energialla jatkoimme suunnilleen yhtä pitkän matkan kiertämällä vielä vastapäisen saaren.

Ilma seisoi. Tuuli oli lakannut tuulemasta jo muutama päivää sitten. Soutuveneemme liikkui tasaisen rauhallisesti halkoen edessä aukeavaa merta. Taivas oli pilvessä. Meri ja taivas tuntuivat sulautuvan yhdeksi siniharmaaksi massaksi, eikä missään ollut varjoja. Koko maailma tuntui pysähtyneen.

Pilvet hajottivat auringon säteet joka puolelta vastaan tulevaksi kirkkaudeksi. Veneemme lipui hiljalleen eteenpäin ja ympärillämme oli saariston hiljaisuus.  Tunnelma oli taianomainen, hieman epätodellinen.

Lintuja oli paljon, mutta nekin olivat hiljaa. Keväällä alkaneet äänekkäät kosiomenot olivat jo päättyneet. Nyt linnut katselivat hiljalleen etenevää seuruettamme. Ne vartioivat pesiään tai jo kuoriutuneita poikasiaan. Tässä ympäristössä koimme olevamme vieraita, tunkeilijoita, tarkkailijoita ja tarkkailtavia.

Muutimme kurssia kiertääksemme joutsenperheen, joka ylitti saarten välistä vesialuetta. Me olimme toissijaisia, me väistimme.

Airon jo hieman rosoinen pinta vasten kämmentä. Vähitellen muodostuva rakko iholla. Liikkeen aiheuttama hiljainen natina ja meren vastus airon rikkoessa sen pinnan.

Putoilevia vesipisaroita, jotka muodostivat meren pintaan renkaita. Ilmiö toistui jokaisella airon vedolla ja toistoja oli paljon. Nuo vedot rytmittivät uneliasta matkaamme, jolla ei ollut määränpäätä, kunnes jossain vaiheessa löytäisimme taas itsemme kotirannasta.

Tällä kertaa halusin kertoa vähemmän sanoilla ja keskittyä enemmän kuvilla kerrontaan. Tässä tapauksessa yksi kuva kertoo retken tunnelmasta enemmän kuin tuhat sanaa. Voisinpa palata tuohon päivään ja hetkeen, kun meitä ympäröi maaginen saariston hiljaisuus.

Julkaistu

Kumisaappaiden hoito

Syyssäät kutsuvat kumppareita!

Kumisaappaiden hoito on hyvinkin yksinkertaista ja nopeaa. Ennen ja jälkeen -kuvat osoittavat hyvin, että hoidettuna kumpparit näyttävät paljon paremmilta ja siistimmiltä. Lisäksi hoito pitää kumipinnan elastisena. Tiesitkö muuten miksi kumisaappaita kannattaa säilyttää aina auringonvalolta suojattuna?

Syksy ja sateet, sekä metsiemme satokausi, saavat useimmat meistä kaivamaan kumisaappaat viimeistään nyt esille. Kumisaappaat ovat kätevät kaupungilla, kun sadesäät saavat kadut tulvimaan. Kumpparit ovat omiaan myös metsässä liikkuessa, säällä kuin säällä, sillä ne jalassa ei tarvitse olla niin huolissaan esimerkiksi käärmeistä. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta.

Itsehän käytän kumisaappaita keväästä syksyyn. Enemmän kuitenkin metsässä liikkuessa kuin kaupungilla. Mutta mikäli tulevasta talvesta tulee viime talven kaltainen säiden puolesta (vesisadetta ja vesisadetta), jäävät saappaat ympärisvuotiseen käyttöön.

Mielestäni kumisaappaiden materiaaliksi kannattaa valita kestävä kumi. Vanhoja nokialaisia (Nokia-merkkiset saappaat) meilläkin on mökin eteisessä pitkä rivi, joista vanhimmat lienevät 1980-luvulta. Kerran olen ostanut kivannäköiset ja halvat muovisaappaat, jotka sitten halkesivat, kun altistuivat hieman syksyisille aamupakkasille. On toki mahdollista, että kyseiset saappaat olivat jotenkin vialliset, mutta kokemuksen jälkeen en ole enää ollut kiinnostunut muovisaappaista.

Kumisaappaita olen tähän mennessä hoitanut lähinnä pyyhkimällä kostealla liinalla tai pesemällä miedolla saippuavedellä saappaiden pintoja. Yleensä lähinnä kurakelien jäljiltä olen halunnut saappaiden yleisilmeen siistimmäksi. Pesu ei kuitenkaan ole poistanut nokialaisista harmaita jälkiä. Toisen saappaan pinta on alkanut myös halkeilla irti varren yläosasta.

Nokialaiset ennen käsittelyä.

Koska saappaiden yleisilme on tässä vaiheessa jo aika rähjäinen, päätin harkinnan jälkeen hankkia toiset saappaat nokialaisten rinnalle. Aloin haravoimaan kierrätyssaappaiden valikoimia läpi ja totesin, että aika monet myynnissä olevat saappaat kärsivät tuosta harmaantuneesta pinnasta.

Tämän myötä törmäsin pian myös tietoon, että kumisia kenkiä voi hoitaa kuminhoitoaineella. Monille tämä on varmasti aivan selkeä asia, mutta itse en ole aiemmin saappaiden hoitoon perehtynyt näin syvällisesti. Oikeastaan en ole asiaa suuresti aikaisemmin edes miettinyt. Oppia ikä kaikki!

Asiaa hieman lisää tutkittuani päätin ottaa riskin ja ostaa kierrätetyt saappaat, joissa oli hieman samaa harmaata jälkeä pinnassa kuin nokialaisissani. Muutoin saappaat vastasivat hyvin kaikkea sitä mitä etsin.

Nyt minulla oli siis käsiteltävänä kahdet saappaat. Vuodesta 2007 käytössä olleet vanhat Nokian tummansiniset saappaat ja juuri hankkimani Hunterin saappaat.

Kumisaappaidein hoito

Kumisaappaiden hoito on hyvin yksinkertaista.

Pyyhi saappaiden pinnasta lika pois kostealla ja pehmeällä liinalla. Käytä tarvittaessa mietoa saippuavettä saappaiden puhdistamiseen. Vältä pintaa hankaavia puhdistusvälineitä.

Käsittele saappaiden pinta kuminhoitoaineella.

Siinäpä se. Helppoa ja nopeaa. Kuten kuvista käy hyvin ilmi, kumisaappaiden hoito kannattaa.  Ero on huomattava varsinkin kuminhoitoaineella käsittelyn jälkeen, sillä pelkkä pesu ei tosiaan poista harmaita jälkiä, joita molemmissa saappaissa oli.

Kuminhoitoaineita löytyy useammaltakin valmistajalla, mutta tällä kertaa käytössä oli Nokian kuminhoitoaine.

Mistä nuo harmaat jäljet sitten saappaissa johtuvat?

Nokian jalkineiden sivuilta löysin vastauksen tähän kysymykseen. Syitä harmaille jäljille on kaksi.

Uusien saappaiden pinta viimeistellään lakalla ja silikonilla. Varsinkin, jos saappaita käytetään ahkerasti ja ne altistuvat usein auringonvalolle, kuluu silikoni pois. Tämä puolestaan tekee kumisaappaiden pinnan herkemmäksi UV-säteilylle, joka aiheuttaa tuota harmaantumista ja pitkä altistuminen jopa haurastumista.

Toinen vaihtoehto harmaantumiselle ovat apuaineet, joita käytetään kumiseoksen valmistuksessa. Toisinaan nämä aineet saattavat nousta vulkanoinnin jälkeenkin saappaan pintaan aiheuttaen harmaata liitumaista jälkeä. Vulkanointi on kumin valmistusprosessin vaihe, jonka ansiosta raakakumi kestävämmäksi, kovemmaksi ja paremmin kemikaaleja sietävämmäksi.

Oli syy kumpi tahansa, näistä harmaista jäljistä pääsee eroon käsittelemällä pinnan joko silikonilla tai kuminhoitoaineella. Säännöllisellä hoidolla kumipinta pysyy siistinä, elastisena ja ehjänä.

Käsittelyä edeltävistä kuvista näkyy hyvin, että siniset nokialaiseni ovat olleet ahkerassa ulkokäytössä vuosia. Kuitenkin kumipinnan hoitamatta jättäminen ja sen seurauksena UV-säteiden aiheuttamat vauriot ovat edenneet pinnan haurastumiseen saakka. Näin on siis käynyt, vaikka säilytän saappaita auringonvalolta suojattuina.

Tämä ”saapasprojekti” on ollut hyvin opettavainen. Olen oppinut paljon kumituotteiden hoitamisesta ja siitä mitä tapahtuu, mikäli saappaita ei hoida tai säilytä oikein. Harmi sinänsä, että havahduin asiaan vasta nyt, enkä silloin kun nokialaisten pinta oli vielä ehjä. Jatkossa aionkin hoitaa saappaita säännöllisesti myös kuminhoitoaineella.

Toivottavasti kumisaappaiden hoito-ohjeista on sinulle hyötyä. Tämän myötä toivotan saappaillesi pitkää ikää!

P.S. Myös nahkakengät kannattaa hoitaa kuntoon alkusyksystä. Siitä lisää täällä.

Julkaistu

Nahkakenkien hoito

Hoida nahkakenkiä ja pidennä niiden käyttöikää

Kenkiä on hyvä muistaa huoltaa säännöllisesti. Tällöin niiden käyttöikä pitenee ja kenkien yleisilme pysyy siistimpänä. Nahkakenkien hoito ei vaadi montaa tuotetta ja kun valitset värittömiä tuotteita, voit hyvin käyttää niitä kaiken värisille nahkakengille.

Kenkiä syytä huoltaa säännöllisesti. Itse pyrin edes muutaman kerran vuodessa käsittelemään nahkakenkäni. Aika usein keväällä ja syksyllä, kun siirryn raskaammista talvikauden kengistä kevyempiin kesäkenkiin ja päinvastoin.

Yleensä huollan useammat kengät kerralla. Tällä kertaa kuitenkin erillisessä kenkäparikohtaisessa hoitovuorossa olivat minulle uudet Vähän käytetty -nettikirppikseltä hankkimani vaaleat kävelykengät. Kierrätetty tuote on aina mukava siistiä ja laittaa kuntoon, kun sen ottaa omaan käyttöön.

Kenkien pintaan päätin viimein testata kesällä 2019 ostamani, ja sen jälkeen hyllyyn unohtamani, Hunajakeijun nahkarasvan. Rasva sisältää luonnonmukaisia aineksia, mehiläisvahaa ja kasviöljyä. Rasvaamisen lisäksi päädyin myös hieman luovempaan puhdistusratkaisuun.

Putsaa – rasvaa – lankkaa

Hoito-operaation aloitin putsaamalla kenkien pinnan ensin harjaamalla ja sitten kevyesti pyyhkimällä kostealla. Toivoin tämän riittävän siihen, että nahassa olevat tummat jäljet olisivat lähteneet irti. Näin ei kuitenkaan kaikesta hinkkaamisesta huolimatta tapahtunut.

Seuraavaksi yritin hinkata nahalla nahkaa, eli kengän kärjillä toisiaan. Nahalla nahan hinkkaaminen on yksi keino yrittää saada tahrat irti. Tällä kertaa hinkkaaminen ei kuitenkaan auttanut tahrojen kanssa.

Tämän jälkeen päätin kokeilla hieman luovempaa ratkaisua. Jotain mitä tähän hätään löytyisi kotoa. En kyllä osaa sanoa, mitä suutari tästä ratkaisusta sanoisi, mutta päätin kokeilla pyyhekumia tahrojen poistoon. Kyllä vain, ihan tavallista valkoista pyyhekumia. Yllätyksekseni tahrat lähtivät jopa kohtuullisen helposti kumittamalla.

Tällaisten luovien ratkaisujen kohdalla on kuitenkin syytä olla aina varovainen, sillä ikinä ei voi tietää, onko lopputulos parempi vai pahempi. Väline tai tekniikka voi olla materiaalille väärä tai liian voimakas ja kuluttava. Tällä kertaa luovuus kuitenkin kannatti, kuten kuvasta näkee.

Myöhemmin löysin tiedon, että valkoinen pyyhekumi olisi hyvä tahrojen poistamiseen mokkanahkakengistä.

Miksi kenkien rasvaus kannattaa?

Seuraavaksi siirryin kenkien rasvaamiseen. Nahkakenkien hoito nahkarasvalla on suositeltavaa, sillä se tekee nahasta vedenpitävämpää ja joustavampaa. Varsinkin, kun edessä ovat kosteammat syyssäät, on kengät hyvä hoitaa nyt.

Kenkien rasvaaminen on yksinkertainen toimenpide. Nahkarasvaa levitetään kengän nahkaosille ohut kerros. Tämän jälkeen rasvan annetaan kuivaa ja imeytyä nahkaan. Itse levitin tuotteen vanhalla sukalla, joka ei enää palvele alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Vanhat sukat ovat näppäriä myös sen vuoksi, että kun käden sujauttaa sukan sisään tulee sukasta sulava ja hyvin kädessä pysyvän apuväline.

On syytä kuitenkin muistaa, että nahkarasva on nimensä mukaisesti rasvainen tuote, joten myös sormet saavat kevyen rasvakäsittelyn samalla. Hunajakeijun nahkarasva on kuitenkin hellävarainen tuote ja sormien rasvoittuminen tuntui lähinnä käsien hoidolta.

Tällä kertaa jätin nahan käsittelyn tähän, enkä lankannut kenkiä. Mikäli kengistä haluaa kiiltävämmät, on ne syytä viimeistellä lankkaamalla, sillä pelkkällä nahkarasvalla käsiteltyä pintaa ei saa kovinkaan helposti kiiltäväksi. Lopuksi sujautin kenkiin vielä uudet pohjalliset ja lähdin kävelylle syysiltaan.

Valitsenko värillisen vai värittömän hoitotuotteen?

Sille kannattaako valita väritön vai värillinen hoitotuote on muutamia lähtökohtia. Huomioi ainakin nämä

  • Valitse nahkakenkien hoitotuotteiksi värittömät nahkarasva ja kenkälankki, niin voit käyttää samoja tuotteita kaikille nahkakengille.
  • Mikäli nahka on käsitelty patinoiduksi, jossa osa pinnasta on vaaleampi ja osa tummempi, on syytä valita värittömät hoitotuotteet.
  • Mikäli kengän väripintaan on tullut naarmuja ja kulumaa, on hyvä valita tuotteet kengän värin mukaan, jolloin kulumat saa värjättyä piiloon.

 

Julkaistu

7 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen

Minimoi oma ruokahävikki

Jokainen meistä voi pienillä arkisilla ratkaisuilla vaikuttaa siihen, kuinka paljon omassa taloudessa syntyy ruokahävikkiä. Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät eurosi mene ruokahävikkinä roskiin. Hävikkiviikkoa vietetään 7.-13.9.2020 ja sen kunniaksi listaan tähän artikkeliin  7 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen.

Maailmassa tuotetaan suunnattoman suuria määriä ruokaa ja osa tästä ruuasta, jopa hämmentävän suuri osa, päätyy hävikiksi. Itse koen huonoa omaatuntoa, jos heitän ruokaa roskiin. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että ruuan päätyminen alkutuotannosta roska-astiaani on vaatinut paljon energiaa ja resursseja.

Tämän lisäksi hävikin välttäminen on myös kotoa opittu tapa. Kuusihenkisessä perheessä kasvaneena opin jo pienenä, että ruokaa ei ole varaa heittää roskiin. Tulotasosta riippumatta ruuan roskiin heittäminen tarkoittaa aina rahan roskiin heittämistä.

Suomessa henkilöä kohden ruokahävikin on laskettu olevan noin 20-25 kiloa vuodessa.

On arvioitu, että globaalisti ruokahävikkiä tulee vuositasolla noin 1,3 miljardia tonnia. Tämä on FAO:n (Food and Agriculture Organization) mukaan kolmasosa ihmisten käyttöön tuotetusta ruoasta. Hävikkiä syntyy kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa: alkutuotanto, teollisuus, vähittäiskauppa, ravitsemuspalvelut ja kuluttaja. Listan viimeiseen, eli kuluttajan osuuteen me kaikki voimme vaikuttaa jo pienillä muutoksilla toimintatavoissamme.

Suomessa henkilöä kohden  ruokahävikin on laskettu olevan noin 20-25 kiloa vuodessa. Euroissa tämä tarkoittaa noin 100 euroa roskiin vuodessa, siis henkeä kohden. Nämä ovat tietenkin kaikkien kesken jaettuja lukemia. Toiset eivät tuota ruokahävikkiä juuri lainkaan ja toiset taas tuottavat hieman enemmän.

Kotiin ostettavien ruokien osalta hävikkiin voi vaikuttaa tehokkaasti, sillä kotiolosuhteissa pystyt suhteuttamaan ostoksesi parhaiten omaan ruuankulutukseen. Ravintolassa tämä ei esimerkiksi ole samalla tavalla mahdollista, sillä tilatessasi ravintola-annoksen et voi aina vaikuttaa annoksen kokoon. Toki tilausta tehdessä voit esittää toiveita, mutta noin lähtökohtaisesti ravintola-annokset ovat ennalta määriteltyjä.

Miten voit vaikuttaa ruokahävikin määrään?

Onneksi jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon kotiin tuodusta ruoasta päätyy roskiin. Keinoja on monia, eikä niitä kaikkia tarvitse oppia ja ottaa käyttöön kerralla. Helpompaa on ottaa yksi asia kerrallaan osaksi omaa arkea, ja kun siitä on muodostunut tapa, voi opetella seuraavan. Alta löydät listattuna 7 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen, joita itse myös toteutan.

1. Suunnittele

Suunnittele tulevan viikon ruoat ennakkoon ja tee ostoksesi tämän suunnitelman mukaisesti. Samalla vältyt heräteostoksilta ja kaupassa kuluu vähemmän aikaa, kun olet miettinyt ennakkoon mitä aiot ostaa. Suunnittelemalla pienennät hävikkiä sekä säästä aikaa ja rahaa.

2. Osta täsmämääriä

Opettele arvioimaan kuinka paljon ruokaa kotitaloudessa asuvat kuluttava, eli kuinka suuria annoksia jokainen syö ja kuinka paljon välipaloja. Näin ostettu ruoka ei ehdi pilaantua, koska sitä ei ole hankittu liikaa.

3. Säilytä oikein

Oikea säilyttäminen mahdollistaa sen, että ruoka ei pilaannu liian nopeasti. Kun tunnet ruokien säilytysolosuhteet, myös etukäteen tehdyt suunnitelmat elintarvikkeiden käytölle onnistuvat paremmin, kun ruoka-aineet eivät pilaannu ennenaikaiseti.

4. Luota aisteihisi

Haista, maista ja arvioi silmämääräisesti elintarvikkeita ja valmiita ruokia.

Pakatuista elintarvikkeista löytyy päiväysmerkintä. Pakkausmerkinnöistä on hyvä tietää seuraavat asiat. Parasta ennen -päiväys tarkoittaa sitä, että tuote oikein säilytettynä säilyttää tyypilliset ominaisuutensa mainittuun päivämäärään asti. Tämän jälkeen tuotteen käytettävyyttä voi arvioida aistinvaraisesti. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä löytyy sen sijaan helposti pilaantuvista elintarvikkeista. Merkintä perustuu säilyvyystutkimuksiin, eikä tuotetta tule myydä tai käyttää tämän päivän jälkeen.

Kotona valmistettu ruoka säilyy noin 2-5 päivää. Valmiin ruoan säilymisen kannalta on hyvä kiinnittää huomiota ruoan nopeaan jäähdyttämiseen ja säilyttämiseen viileässä. Lisäksi uudelleen lämmittäessä on syytä lämmittää vain sen verran mitä syödään. Täsmämääriä jälleen!

Eilisen tähteisiin kannattaa myös suhtautua avoimin mielin. Monet ruuat, kuten pataruuat, saattavat olla maultaan parempia valmistusta seuraavana päivänä, kun ruoka on saanut maustua yön yli.

5. Pakasta, hilloa, kuivaa, hapata

Lähes kaikkea on mahdollista pakastaa, eli raaka-aineita ja valmiita ruokia. Mikäli näyttää siltä, että et saa käytettyä ostamiasi elintarvikkeita ennen kuin ne pilaantuvat, pakasta ne. Pakastamalla voit myös helpottaa ruuanvalmistusta jatkossa, sillä voit tehdä pakkaseen esimerkiksi valmiita keittojuuressekoituksia yms. ruuanlaittoa nopeuttavia esivalmisteluja. Valmiit ruoat on hyvä pakastaa sopivan kokoisiksi annoksiksi, jolloin ei tule sulatettua käyttötarvetta suurempaa määrää.

Nyt kotimaisen satokauden ollessa kiivaimmillaan on hyvä muistaa myös hilloaminen, umpioiminen, kuivattaminen ym. säilöminen. Marjat, vihannekset ja sienet voi käsitellä kotona paremmin säilyvään muotoon ja näin niistä pääsee nauttimaan ympäri vuoden. Säilötytkään tuotteet eivät säily ikuisesti, joten pakasteisiin sekä muihin säilöttyihin elintarvikkeisiin on hyvä muistaa merkitä päivämäärä!

6. Opettele helposti muokattavia luottoreseptejä

Kannattaa opetella muutamia perusreseptejä, joita voi sitten tarjolla olevien raaka-aineiden pohjalta hieman muokata. Esimerkiksi pitsa tai lasagne, erilaiset uunipaistokset ja wokit ovat hyviä ruokia, joihin voi sijoittaa hieman nahistuneet porkkanat, paprikat ja tomaatit.

7. Osta tuote ennen kuin se päätyy roskiin

Mikäli tarkoituksena on käyttää elintarvike heti, osta kaupasta punaisella laputettuja tuotteita, joista käyttöajat ovat umpeutumassa ensimmäisinä. Netistä löytyy myös yrityksiä, kuten Fiksuruoka ja Matsmart, jotka pyrkivät vähentämään ruokahävikkiä.

Ei aivan mahdottomia juttuja, eihän?

Toivottavasti nämä 7 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen tarjosivat sinulle tietoa ja ideoita, joita voit ottaa vähitellen osaksi omia tottumuksiasi.

Onko sinulla muita hyviä vinkkejä, joilla ruokahävikkiä voi pienentää? Kommentoi alle!

Lähteitä:
Hävikkiviikko Ruokatieto Reset FAO Maaseudun tulevaisuus

Dokkarivinkki: Esimerkki erään elintarvikkeen valmistusketjusta esitellään  Säilöttyjä unelmia (2012) dokumenttielokuvassa.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial