Tuolin tyynyjen verhoilu

Tuolin tyynyjen verhoilu

Ennen kuin hankit uutta..

Tuolin tyynyjen verhoilu on hyvä keino päivittää kalusteen ilmettä sen sijaan, että hankkisi kokonaan uuden. Verhoilussa voi olla myös luova ja piilottaa esimerkiksi makuupussin osaksi sisustusta, kuten itse tein.

Olin jo pidempään ollut kyllästynyt lukunurkkaukseni olevan tuolin ilmeeseen. Valkoiset istuintyynyt, riikinkukkokuvioinen selkänoja ja selän tukena toimiva musta makuupussi eivät sointuneet yhteen millään tavalla. Levoton värisekamelska oli suorastaan silmiä ärsyttävä.

Sen sijaan, että olisin tässä vaiheessa hankkinut kokonaan uuden tuolin lukunurkkaukseeni, mitä kyllä harkitsin, päätin kokeilla, onnistuisiko tuolin tyynyjen verhoilu. Aikanaan olen vuoden ajan opiskellut verhoilua ja tiesin, ettei tämä olisi mahdoton projekti. Enemmän kyse oli siitä, olisiko ompelukoneeni ja saumuri tarpeeksi hyvää tekoa ompelemaan paksumpaa sisustuskangasta. Ja toisaalta siitä, että opinnoistani on jo reippaasti yli 10 vuotta. Mahtaisinko enää osata..?

Kaavoilla ja ilman

Käyttämäni kankaan olen perinyt äidiltäni ja olin jo pidempään miettinyt mihin projektiin tämä melko pieni pala sisustuskangasta riittäisi. Mittailin lattialla tyynyjen kanssa mahtaisiko kangasta olla tarpeeksi istuin- ja selkänojatyynyjen sekä makuupussin uudelleen päällystämiseen. Lopputulos oli kohtuullisen vahva kyllä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

–mittailin tyynyn kanssa suoraan kankaan päällä sopivan kokoiset palat.

Kaavoja en tehnyt erikseen istuin- ja selkänojatyynyjä varten, vaan mittailin tyynyn kanssa suoraan kankaan päällä sopivan kokoiset palat. Sekä istuinosaa että selkänojaa varten leikkasin suorakaiteen malliset kappaleen, joiden sivuille jätin saumavarat. Koska näihin tyynynpäällisiin ei tullut vetoketjuja jätin käännösvaraa enemmän kankaaseen pituussuunnassa. Ideana on siis se, että istuintyynyn ja selkänojan kääntöpuolella kangas menee jonkin matkaa päällekkäin, eikä sisällä oleva tyyny pääse ”irvistämään” näkyville saumasta.

Selkänojan tyynynpäällisen teko oli helppoa, sillä tyyny on neliön mallinen. Istuinosan tyynyssä sen sijaan kaikki kulmat ovat pyöristettyjä. Uuden päällysteen kohdalla päädyin ratkaisuun, jossa ompelemalla pyöristin tyynyn selkänojaan päin tulevan reunan kulmat. Näissä tyynynkulmissa pyöristys on selkeästi voimakkaampi, kuin etureunan kulmissa. Tuolin etuosaan jäävät kulmat jätin kuitenkin tarkoituksella pyöristämättä. Pyöristämisen sijasta käänsin ylijäävän nurkkakankaan tyynyn suunteisesti ja ompelin päälle napin koristeeksi.

Tyynyn takapuolella kangas menee reilusti päällekkäin.
Perintönapit koristavat istuintyynyn etukulmia.

Mikä se ympyrän kaava olikaan..?

Makuupussin päällystäminen oli sitten hieman vaativampi projekti pussi muodon ja päälliseen tulevan vetoketjun vuoksi. Ensin ajattelin toteuttaa päistä kiristettävän suoran putken päälliseksi, mutta lopulta päädyin pussin sivulle pitkittäin tulevaan vetoketjuun ja erillisiin pyöreisiin päätypaloihin.

Päällisen pyöreitä päätyjä varten piti mieleen palauttaa matematiikkaa lukioajoilta, eli käytännössä Googlettaa ohje ympyrän laskemiseksi. Kun oikea kaava oli löytynyt, ilokseni ja yllätyksekseni sain huomata, että olin säästänyt lukioajoilta harpin, joten ympyrän piirtäminen paperille onnistui helposti.

Mikäli kotoa ei löydy harppia ei sen hankkiminen ole välttämätöntä. Ympyrän piirtää myös nuppineulan, langan ja kynän yhdistelmällä, jossa langan mitaksi tulee ympyrän säteen mitta. Nuppineula asetetaan ympyrän keskipisteeseen. Seuraavaksi lanka sidotaan kiinni nuppuneulaan ja toisesta päästä kiinni kynään. Kun nuppineulan ja kynän välissä olevan langan mitta on suoristettuna ympyrän säde, saa oikean kokoisen ympyrän piirrettyä kuljettamalla kynä 360 astetta nuppineulan ympäri. Nuppineulan, ympyrän keskipisteenä, pitää pysyä paikallaan, että ympyrän piirtäminen onnistuu.

Harpille tuli käyttöä 20 vuoden jälkeen.
Putken mallinen tyyny on haastava vaan ei mahdoton projekti.

Oliko tuolin tyynyjen verhoilu vaivan arvoista?

Lyhyesti: Kyllä. Lopputuloksesta tuli parempi kuin odotin. Verhoilemista en ole tehnyt moneen vuoteen ja olikin hauskaa palautella mieleen toimintatapoja projektin edetessä. Nyt tyynyjen ilme on yhtenäinen ja kukapa edes osaisi arvata, että putkityyny on oikeasti makuupussi. Makuupussi, joka toisinaan toimittaa myös makuupussin virkaa. Pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on rajallisesti, on tämän kaltaisten ideoiden hyödyntäminen kannattavaa.

Varsinkin tavallisten koristetyynyjen päällisten ompeleminen on sen verran helppoa, että se luonnistuu liki jokaiselta. Siksi ennen uuden hankkimista kannattaa aina miettiä vaihtoehtona sitä, että päivittää ensin jo olemassa olevaa.

Oletko sinä uuden hankkimisen sijaan päivittänyt huonekalujen ilmettä? Kommentoi alle!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2020

Häntälän notkot ja kylä

hantalan notkot ja kyla

Alppimaisemaa Suomessa?

Häntälän notkot ja kylä on mielenkiintoinen retkikohde Varsinais-Suomessa Somerolla. Luontopolulta aukeava näkymä tuo mieleen Alpit, kukkien värittäessä vihreänä kumpuilevaa maisemaa.

Häntälän ja lähialueiden luonnossa näkyvät niin jääkauden jäljet kuin myös Uskelanjoen ja Rekijoen muokkaamat uurteet savimaassa. Merkitty luontopolku kuljettaa notkojen kautta kylän puolelle, joka tarjoaa myös mielenkiintoista katsottavaa.

hantalan notkot ja kyla

Häntälän notkot

Häntälän notkot ovat perinnebiotooppialue ja osa Natura 2000-suojeluohjelmaa. Rekijokilaakson Natura-alue, johon notkot myös liittyvät, jatkuu aina lähikylien alueille. Syvään uurtuneet notkot eivät ole aivan tyypillinen maisema Suomessa, joten paikalla vierailu tarjoileekin jälleen pienen palan Suomen luonnonmaisemien moninaisuutta.

Aluetta kaunistavat keväisin sen kukkaloisto ja runsas perhoslajisto. Notkoilla viihtyvät muun muassa lehtohopeatäplä ja vuonna 1976 rauhoitettu pikkuapollo. Kohde onkin omiaan perhosharrastajille. Alueella kasvaa myös useampia uhanalaisia kasveja.

Polku notkoille lähtee Häntälän kylätalolta. Noin kolme kilometriä pitkä Notkojen luontopolku kulkee sekä korkeammalla rinteillä että notkojen pohjalla virtaavan veden äärellä. Retkeilijöille polku on avoinna toukokuusta lokakuulla ja polun varrelta löytyy myös Murronkulmantieltä pysähdyspaikaksi laavu.

Koska alue on laidunkäytössä, ei koiria voi viedä luontopolulle. Laavulta lähtevälle lyhyemmälle Peuranpolulle voi kuitenkin mennä myös koiran kanssa. Täältä löydät kartan, josta on helppo hahmottaa Peuranpolun sijainti.

Kumpuilevassa maastossa kulkeva polku on paikoin aika jyrkkä ja siksi hieman haastava. Laavun jälkeen luontopolku jatkuu tietä pitkin Häntäkän kylän läpi aina takaisin lähtöpisteeseen.

Häntälän kylä

Häntälän kylä on siirretty vuonna 1492 Uskelan seurakunnasta osaksi Someroa useiden muiden etelä- ja lounaissomerolaisten kylien kanssa. Siirrosta huolimatta Häntälä pysyi kuitenkin osana Turun ja Porin lääniä aina vuoteen 1870, jolloin läänirajat yhtenäistettiin seurakuntarajojen kanssa. Näin Häntälästä tuli osa Hämeenlääniä.

Häntälä on yksi Etelä-Someron vanhimmista kylistä, jossa on lähteen mukaan ollut asutusta jo neljä vuosituhatta sitten. Ensimmäinen maininta asiakirjalähteissä on Häntälästä vuodeltä 1439. Häntälän kylä kasvoi tasaiseen tahtiin ja 1800-luvun puolivälin paikkeilla kylässä oli jo 25 torppaa. Suurin osa nykyisestä rakennuskannasta on kuitenkn 1900-luvun alkupuolelta, mutta vanhempaa rakennuskantaa kerrotaan säilyneen myös.

Esimerkiksi notkojen vieressä sijaitsee Yli-Eskolan talonpoikaismiljöö (Häntäläntie 119), jonka historia jatkuu ainakin 1500-luvulle, jolloin paikka tunnettiin nimellä Eskola. Yli-Eskolasta on asiakirjamerkintöjä 1800-luvulta, ja siitä asti tila on tunnettu tällä nimellä.

Häntälän kylä on valittu vuoden kyläksi vuonna 2009. 

Häntälän notkot ja kylä - Hyvä tietää!

  • Luontopolku lähtee Häntälän kyläkeskukselta osoitteesta Häntäläntie 322.
  • Häntälän kyläkeskuksen pihassa on pysäköintipaikkoja sekä pöytiä ja penkkejä eväiden syömistä varten.
  • Kylätalolla paikallinen yhdistys pitää kesäisin pientä kioskia. Kioski on avoinna toukokuusta elokuulle (10.5. – 8.8.2021) ja palvelee viikon jokaisena päivänä koronarajoitukset huomioon ottaen. 
  • Koirien vieminen luontopolulle on kielletty, sillä polku kulkee laitumella.
  • Peurapolulle ovat myös koirat tervetulleita.
Teksti Johanna Nylund 2021, kuvat Johanna Nylund 2020.
Lähteet/lue lisää: Kartta luontopolusta; Häntälä (wiki); Varsinais-Suomen kylät; Talonlikka

Raision Alppiruusupuisto

Raision Alppiruusupuisto

Rhodopuisto kukkeimmillaan!

Raision Alppiruusupuisto on kaunis yhdistelmä kumpuilevaa mäntymetsää ja alppiruusuja. Kauneimmillaan puisto on touko-kesäkuun vaihteessa, kun alppiruusut puhkeavat kukkaan.

Lyhyen matkan päästä Raision keskiaikaiselta Pyhän Martin kivikirkolta sijaitsee upea alppiruusupuisto. Puisto on juuri sopivasti hieman piilossa, vaikka samalla täysin löydettävissä. Epäilenkin useimpien alppiruusujen kukintoa katsomaan saapuvien todennäköisesti tietävän kohteen entuudestaan.

Alppiruusupuistossa vierailu kuitenkin kannattaa, sillä näkymä on häkellyttävä. Kotoisten mäntyjen ja ainavihantien alppiruusujen yhdistelmä on eksoottinen ja kiehtova.

Raision Alppiruusupuisto on verrattain nuori kohde. Puiston noin 1600 alppiruususta ensimmäiset istutettiin parikymmentä vuotta sitten, kun Raision kaupungin viheryksikkö ehdotti alueen kehittämistä vuonna 1999. Hieman päälle 20 vuoden aikana suurimmat alppiruusut ovat kasvaneet muhkeiksi jättiläisiksi, jotka korkeudessaan ylittävät ihmisen pituuden.

Vaikka puistossa on jo runsaasti alppiruusuja, ovat uudet kasviasukkaat tervetulleita entisten joukkoon. Vuonna 2019 alkaneen kampanjan myötä yksityiset henkilöt, yhdistykset tai yritykset ovat voineet ostaa puistoon oman alppiruusunsa. Istutus hoidetaan kaupungin toimesta tai lahjoittaja voi istuttaa oman alppiruusunsa itse kaupungin järjestämässä istutustapahtumassa. Tämän jälkeen kasvin hoito siirtyy Raision kaupungin vastuulle.

Raision Alppiruusupuisto

Ikiaikainen alppiruusu

Alppiruusu, eli rhododendron tai lyhyemmin rhodo on yleinen puutarhakasvi. Suomeksi kasvin suvun nimi on alppiruusut ja atsaleat, ja se kuuluu kanervakasvien heimoon. Jotain kanervamaista kasvin ulkonäössä kieltämättä onkin. Alppiruusulajikkeiksi kasvin on nimennyt luonnontutkija Carl von Linné (1707-1778).

Alppiruusut muodostavat yhden kasvikunnan suurimmista suvuista ja ne ovat esiintyneet maapallolla jo pitkään. Fossiililöytöjen perusteella alppiruusujen tiedetään olleen olemassa jo miljoonien vuosien ajan. Hieman tuoreempaa, kirjallista tietoa alppiruusuista löytyy Aleksanteri Suuren (356-323 ekr.) ajalta. Talteen kirjoitettuna löytyy maininta siitä, että Aleksanteri Suuren olisi sairastunut kelta-atsaleahunajaa syötyään.

Alppiruusujen kukinta-aika on yksilöllinen, mutta useimmilla lajikkeilla se ajoittuu alkukesään.

Kasvi saavuttaa noin 20 vuodessa täyden mittansa, joten Raision Alppiruusupuiston vanhimmat yksilöt ovat jo tässä vaiheessa. Kaikkiaan Rhododendroneihin kuuluu kukinnoltaan eri värisiä ja muotoisia lajikkeita yli 900 ja Alppiruusupuistossa on mahdollista ihastella näistä yli 150 alppiruusulajiketta, joista osa on kotimaisia. 

Alppiruusujen kukinta-aika on yksilöllinen, mutta useimmilla lajikkeilla se ajoittuu alkukesään. Myös Raision puiston rhodot kukkivat hieman eri aikaan. Ajallisesti Alppiruusupuiston kaunein loisto tuntuu kuitenkin lyhyeltä henkäykseltä, jonka kokemiseksi täytyy paikalle osua juuri oikeaan aikaan.

Raision Alppiruusupuisto

Raision Alppiruusupuisto - Miten löydän perille?

Noin 4,5 hehtaarin kokoinen alue sijaitsee asutuksen ja tieverkostojen keskellä, joten puistoon pääsee useampaa reittiä pitkin.

Autolla, tai tietenkin myös kävellen tai pyöräillen, voi paikalle saapua Kirkkoväärtinkujan kautta. Kirkkoväärtinkujan päässä on Raision lukio ja lukion hiekkakenttä, jolle auton voi parkkeerata. 

Kävellen tai pyörällä puistoon pääsee Raision Pyhän Martin kirkon suunnalta Pappilanpolkua pitkin. Kirkon vieressä on myös linja-autopysäkki. Lisäksi alueen reunamilla kulkevat Juhaninkuja ja Laurinkuja yhdistyvät puistoon kävelyteillä.

Alppiruusupuistosta jatkuu etelään kapeahko metsäkaistale, joka pitkin risteilee polkuja Viikarinraitille asti. Viikarinraitti on kevyenliikenteenväylä, jonka toisella puolella sijaitsee Karmelinpuisto sekä ulkotaideteos kivilabyrintti. Täältä alppiruusujen luo on kuitenkin jo hieman enemmän kävelymatkaa.

Suosittelen kuitenkin Alppiruusupuistoon suuntavia käymään myös Karmelinin puiston puolella katsomassa kivilabyrinttiä. Labyrintti on kuvataiteilija Tarja-Orvokki Virtasen ja kuvataidekoulun lasten ja nuorten yhdessä suunnittelema teos, jonka inspiraationa on ollut Mahittulan Tuomolan kalmistosta löytynyt filigraanisoljen ornamentti. Solki on ajoitettu 1100-luvulle.

Hyvä tietää!

Alppiruusupuisto on avoinna ympäri vuoden, eikä alueelle ole pääsymaksua.

Puistossa tulee kulkea vain merkityillä reiteillä. Pyöräily ja mopoilu on puiston alueella kielletty.

Kasveja ei saa kerätä tai vahingoittaa ja koirat on pidettävä kytkettyinä.

Lisää ulkotaidetta: Pyhän Martin kirkon vieressä on myös kirkonrakentaja jättiläisten Killin ja Nallin patsas. Killin ja Nallin tarinaa olen avannut jutussa Saaronniemen kalliohakkaukset ja Kukkarokivi.

Teksti Johanna Nylund 2021, kuvat Johanna Nylund 2020
Lähteitä/lue lisää: Raision kaupunki 1 ja 2; Dendrologian Seura

Paraisten Lenholm

Keväinen valkovuokkomeri ja perinnemaisemaa saaristossa

Turusta noin 35 kilometrin päässä sijaitsee Paraisten Lenholm. Tämä vehreä luonnonsuojelualue tarjoaa keväisin vierailijoilleen ihasteltavaksi upean valkovuokkomeren.

Saaristotietä (180) kohti Nauvoa kuljettaessa, noin 4 – 5 kilometriä ennen lauttarantaa, sijaitsee Lenholmenin luonnonsuojelualue. Itse olen vieraillut alueella useamman kerran viimeisen 14 vuoden aikana ja paikan lehdoille tyypillinen vehreys jaksaa ihastuttaa joka kerta. Pidemmästä patikoinnista kiinnostuneille Lenholmenia en suosittele, mutta jos rento päiväretki lehtipuiden varjoihin houkuttaa, on Lenholm oivallinen kohde.

paraisten lenholm

Alueen 36 hehtaarin pinta-alasta 31 hehtaaria on yksityistä luonnonsuojelualuetta, joka on perustettu 1980-luvun lopulla. Loput viisi hehtaaria kuuluvat lehtojensuojelualueesiin, ja on liitetty osaksi suojeltua kokonaisuutta vuonna 1992.

Vain noin 1 prosentti maamme metsäalasta on lehtoja ja suojelutoimilla pyritään säilyttämään lehtoalueiden edustavuus ja biologisesti arvokkaimmat piirteet. Runsaslajisimpia metsätyyppejä edustavat lehdot sisältävät usein sellaisia piirteitä, joita ei muilla metsätyypeillä ole. Lenholmenin alueella tiedetäänkin viihtyvän 29 uhanalaista lajia.

Alue on kaunis ympäri vuoden, mutta keväisin, perinteisesti äitienpäivän tienoille osuvan valkovuokkojen kukinnan aikaan alue on erityisen kaunis. Tuolloin vuokkoja tuntuu riittävän silmänkantamattomiin alueen kumpuilevassa maastossa.

Reitit ja palvelut

Lenholmenin alueelle saavuttaessa tullaan ensimmäiseksi parkkialueelle, joka on kohteen ainoa.  Parkkipaikalta lähtee noin 1,2 kilometriä pitkä merkitty polku, joka kiertää lenkin palaten takaisin parkkialueelle. Reitin varrelta löytyvät vierailijoille kuivakäymälä ja pöytä penkkeineen evästaukoa varten.

Polkua kulkiessa pääsee näkemään vilauksen merestä ja lintutornista avautuu näkymä Mattholmin fladalle, eli kaislikkoiselle merenlahdelle. Varsinkin keväisin ja alkukesästä on fladan suunnalla nähtävissä aktiivista lintujen elämää.

Alueesta osa on perinnemaisemaa ja kesäisin paikalla laiduntaa karjaa maisemanhoidollisia tehtävissä. Itse olen Lenholmenissa törmännyt lampaisiin, mutta alueella laiduntavat myös lehmät. Maatilan eläinten lisäksi Lenholmenissa, kuten monissa muissakin luontokohteissa, voi törmätä myös luonnonvaraisiin eläimiin, esimerkiksi käärmeisiin. Alueella liikkuessa onkin hyvä tarkkailla maastoa sen verran, että turhilta yhteentörmäyksiltä voidaan välttyä.

Lenholmenissa vierailevan on syytä varautua muutamaan aidan ylityksen, sillä laiduntavien eläinten vuoksi alueella on aidattuja kohtia, joiden kautta merkitty polku kulkee. Tätä varten on rakennettu puisia ylityspaikkoja kävelijöille, joista laiduntamassa olevat eläimet eivät osaa kulkea. Muutoin Lenholmenin alueen reitti sopii kokonsa ja maaston puolesta hyvin eri ikäisille kävijöille.

paraisten lenholm

Saapuminen kohteeseen

Lenholmeniin pääsee kätevästi omalla autolla tai pyörällä Saariston rengastietä pitkin. Parkkipaikkojen rajallisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon. Paraisten keskustasta matkaa Lenholmeniin on noin 9 kilometriä.

Vaihtoehtoisesti voit myös hypätä Turun linja-autoasemalta, tai matkan varrelta, Korppoon bussiin (numero 901 ja 902). Turun suunnasta saavuttaessa pysäkki sijaitsee jonkin matkaa Lenholmenin risteyksen jälkeen ja bussimatka kestää noin tunnin.

Tarkemmin pysäkkien sijainnin näkee Paraisten kaupungin tuottamasta kartasta, jossa näkyy myös Lenholmenin merkitty reitti sekä alueen palvelut.

Paraisten Lenholm - Hyvä tietää!

  • Lehtojensuojelualueilla liikkuessa on hyvä tietää, että leiriytyminen ja tulenteko on rauhoitusmääräyksissä kiellettyä, vaikka alueella voi muutoin liikkua jokamiehenoikeuksin.
  • Lenholmenin alueelle suunnatessa on muistettava, että liikkuminen muualla kuin merkityllä polulla on kiellettyä 15.4. – 30.6.
  • Paraisten kaupungin sivuilla kerrotaan, että koirien ja muiden lemmikkien tuominen Lenholmenin luonnonsuojelualueelle on kiellettyä.
  • Kohde ei sovellu liikuntarajoitteisille.
Teksti Johanna Nylund 2021, kuvat Johanna Nylund 2020
Lähteitä/lue lisää: visitpargas.fi; luontoon.fi; Metsähallitus lehtojensuojelualueet 

Vuohenputkipesto

vuohenputkipesto

Villiyrttiherkkuja!

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on helppo oppia tunnistamaan ja kasviin törmään usein puutarhoissa ja pihoilla. Rikkaruohona kasviin ei kannata suhtautua, vaan ottaa se hyötykäyttöön. Esimerkiksi herkullinen vuohenputkipesto valmistuu pienellä vaivalla ja sopii hyvin levitteeksi leivän päälle.

Alunperin vuohenputkea on tavattu Suomessa enemmän rannikolta, mutta nykyisin kasviin törmää usein pihamailla ja esimerkiksi vanhat puutarhatontit ovat otollisia paikkoja etsiä vuohenputkea kerättäväksi. Vuohenputki sopii syötäväksi, vaikka se ei kovinkaan monelle eläimelle tai tuholaiselle kelpaakaan. Maultaan parhaita ovat kevään ensimmäiset nuoret versot.

Vuohenputken käyttö ravintona on lisääntynyt viime vuosina. Jopa siinä määrin, että kasviin voi törmätä kauppatavarana marketeissa. Evira määrittää vuohenputken ei uuselintarvikkeeksi, eli kasviksi, jota tiedetään käytetyn elintarvikkeena EU:n alueella merkittävissä määrin ennen vuotta 1997. Kasvin käyttö on sallittua kaikissa elintarvikkeissa.

Villiyrttien keräämisessä on hyvä pitää mielessä muutama perusasia.

    • Kerää vain kasveja, jotka tunnistat.
    • Älä kerää kasveja esimerkiksi ruuhkaisten ajoteiden vierestä, vaan valitse keruupaikaksi puhtaan oloinen ympäristö.
    • Villiyrttien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

Tunnista vuohenputki

Itse en ole kasvi-/villiyrttiasiantuntija ja suosittelenkin kasvien tunnistamisessa käyttämään apuna luotettavia ammattilaisten tuottamia lähteitä. Parhaiten tunnistaminen onnistuu, kun apuna on useampia kuvalähteitä sekä kirjallisia kuvauksia kasvin rakenteesta ja erityispiirteistä. 

Vuohenputken tunnistamisessa nyrkkisääntönä voi pitää lukua kolme. Nuori vuohenputki jakautuu kolmeen osaan ja jokaisessa osassa, eli lehdykässä, on kolme lehteä. Lehdyköissä lehtien määrä voi vaihdella kahdesta kolmeen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy hyvin. Mikäli kasvi on jo kukintovaiheessa, ovat sen kukat valkoisia tai vihreänvalkoisia.

Kasvia kerätessä kannattaa katsella myös viereisiä kasveja ja sitä näyttävätkö ne vuohenputkilta. Vuohenputki ei kasva yksinään, vaan esiintyy yleisesti ottaen aika runsaana kasvupaikallaan. Kasvi viihtyy pihojen ja puutarhatonttien lisäksi purojen varsilla, joutomailla ja laitumilla.

Nuori ja vasta avautumassa oleva lehti.
Tässä päätölehdykässä on kolme lehteä ja muissa osissa kaksi lehteä.
Vuohenputkea kasvaa yleensä runsaasti samalla paikalla.

Vuohenputkesta hyödynnetään kasvin maanpäälliset osat. Kasvi sisältää paljon c-vitamiinia ja rautaa. Vuohenputkea käytetäänkin usein pinaatin tavoin. Kansanlääketieteessä vuohenputkea on käytetty kihtilääkkeenä (hauteena) ja rauhoittavana rohtona.

Itselläni on kokemusta vuohenputkipeston lisäksi vuohenputken hyödyntämisestä ainakin piirakantäytteenä ja kuivattuna siemennäkkärissä.

Vuohenputkipesto - ohje

Vuohenputkipestoa tulee tällä ohjeella noin pari desilitraa.

Ainekset

8 dl vuohenputken nuoria lehtiä
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl mantelirouhetta
50 g juustoraastetta (Emmental)
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria

Valmistus

Huuhtele vuohenputket ja valuta ylimääräinen vesi pois. Itse jätän huuhdellut lehdet siivilään kuivamaan ja valmistan peston vasta, kun suurin osa vedestä on valunut pois. Salaattilingolla huuhdeltujen lehtien kuivumista voi edesauttaa.

Laita vuohenputket korkeareunaiseen astiaan ja lisää muut ainekset joukkoon.

Soseuta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.

Säilytä vuohenputkipestoa jääkaapissa.

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Lähteet/lue lisää: Luontoportti; Evira; Suomen Luonto

Gluteenittomat porkkanamuffinit

gluteenittomat porkkanamuffinit

Makeutta porkkanasta!

Nämä gluteenittomat porkkanamuffinit sopivat vaivattomuudesta pitävälle leipurille. Muffinit valmistuvat alle tunnissa ja ovat rakenteeltaan herkullisen kosteita.

Gluteenittomat porkkanamuffinit eivät ole supermakeita, mutta selkeästi kuitenkin herkun puolelle nämä laskisin. Porkkanaa oli liki puolet taikinasta, joten osa muffinien makeudesta tulee suoraan porkkanoista.

Resepti on muokattu amerikkalaisen Gluten free follow me -sivuston reseptistä. Omassa versiossani otin vapauksia muuttaa hieman mittasuhteita ja ainesosia. Alkuperäisessä reseptissä muffinit kuorrutetaan porkkanakakun tyyliin, mutta itse olin tyytyväinen muffineiden makuun ja makeuteen ilman kuorrukettakin.

Gluteenittomat porkkanamuffinit - ohje

Taikina valmistuu noin vartissa ja se riittää 12 muffiniin.

Ainekset

5 dl porkkanaraastetta
1,5 dl öljyä
1-1,5 dl kookossokeria
2 kananmunaa
1 dl pofiberia
1 dl kookosjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 tl kanelia
½ tl muskottipähkinää

Valmistus

Kuori ja raasta porkkanat. 5 desilitraa porkkanaraastetta vaatii noin 3-4 keskikokoista porkkanaa.

Sekoita öljy, kookossokeri ja kananmunat keskenään.

Sekoita kookosjauho, pofiber, kauraleseet, ruokasooda, leivinjauhe ja mausteet yhteen toisessa kulhossa.

Yhdistä seuraavaksi kuivien ainesten seos öljy-sokeri-kananmunaseokseen.

Lisää lopuksi porkkanaraaste taikinaan. Älä sekoita taikinaa tässä vaiheessa enää liikaa, vaan vain sen verran, että porkkana sekoittuu tasaisesti taikinan joukkoon.

Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 180-asteessa uunin keskitasossa noin 20 minuuttia.

Vinkkejä

Nämä muutokset vaikuttavat toki muffinien makuun, mutta..

Alkuperäisen reseptin mukaisesti pofiber, kookosjauhot ja kauraleseet voit korvata 2,5 desilitralla gluteenittomia jauhoja (all purpose).

Kookossokerin voit korvata tavallisella sokerilla.

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021

Pitsineulospaita lyhyillä hihoilla

Pitsineulospaita lyhyillä hihoilla

Merinovillaneule kevääseen!

Suomessa villaa voi hyvin käyttää ympäri vuoden, kuumimpia hellejaksoja lukuunottamatta. Pitsineulospaita lyhyillä hihoilla on hieman keveämpi vaihtoehto perinteisestä villapaidasta ja sopii siksi hyvin keväisiin ilmoihin.

Tämä pitsineule on ottanut aikansa valmistua ja  projektia voi hyvin kuvata sanoilla ”hiiri kun kissalle liiviä ompeli”. Valmista kuitenkin tuli. Pitsineule sopii hyvin keväisiin päiviin, viileämpiin kesäiltoihin ja alkusyksyyn. Lyhyet hihat tekevät paidan ilmeestä kevyen ja vintage-henkisen.

pitsineule lyhyillä hihoilla

Ikuisuusprojekti

Tämä paita on yksi niin sanottuja ikuisuusprojekteja. Alun perin ostin paidassa käyttämäni värjäämättömän merinovillalangan sillä ajatuksella, että värjään langat itse. Värjäämiseen asti en kuitenkaan koskaan päässyt, sillä viilenevien säiden myötä iski tarve neuloa, ennen ehdin lankojen värjäämiseen kunnolla perehtyä.

Kertaalleen syksyllä neuloin langat kaarroketta vaille valmiiksi paidaksi, mutta olin kuitenkin jollain tapaa tyytymätön aikaansaannokseeni. Tässä vaiheessa totesin, että haluankin tehdä toisenlaisen paidan näistä langoista. Eipä sitten muuta kuin purkamaa ja paluu lähtöruutuun. Kuvassa vielä purkamattomat hihat ensimmäisestä yrityksestä.

Toisinaan onkin hyvä vetää henkeä hieman, kun jonkun käsityön tekeminen tuntuu hankalalta ja turhauttavalta. Kenties myöhemmin turhautumista pintaan nostanutta projektia on helpompi edistää uusin ajatuksin tai sitten materiaalit voi käyttää kokonaan uuteen ideaan.

Sinänsä neulonta on hyvin armolista materiaaleja kohtaan, sillä purkaminen on kohtuullisen helppoa ja nopeaa. Toki langan laadusta riippuen.

Ohje

Ohjetta koko paidan valmistamiselle minulla ei ole antaa, sillä paita ”muotoutui tehdessä”. Osaltaan tämä myös hidasti paidan valmistumista, sillä välillä jäin jumiin pohtiessani ratkaisua esimerkiksi kaula-aukon ja hihojen kohdalla. Kuvion mallin on Madeline Westonin ja Rita Taylorin Vintageneuleet (2012, suom. Tuija Sulisalo 2014) kirjasta. Kirjan ohjeilla olen neulonut myös toisen pitsineulospaidan.

Lankana käytin värjäämätöntä merinovillaa. Josta 80 % on hienoa merinovillaa ja 20 % alpakkaa. 100 g vastaa noin 200 metriä. Puikkoina käytin joustinneuleessa puikkoja 2,5 ja pitsikuviossa puikkoja 3,5. Kaula-aukon joustinneuleen tein pyöröpuikoilla 2,5. Paida lopullinen langanmenekki on 420 g ja paidan koko on väliltä M ja L.

Kuvio löytyy Vintageneuleet-kirjasta Shirley pitsitopin ohjeesta. Kirjassa mallikerrat ovat auki kirjoitettua tekstiä, eikä niitä kuvata lainkaan kuvana, mikä voi hankaloittaa hieman kuvion hahmottamista. Siksipä päätin avata mallikerran tähän juttuun kuvallisessa muodossa.

Mallikerta on 20 riviä korkea ja kuviossa se näkyy lihavoituna. Huomioi, että jokainen pariton kerros alkaa aina oikealla silmukalla (x, ei lihavoitu) ja kerroksen lopuksi tulee viimeinen silmukka neuloa oikein (ei näy mallikerrassa). Näin rivi alkaa ja loppuu oikeaan silmukkaan. Tämä helpottaa esimerkiksi silloin, kun mallikerta alkaa langankierrolla.

Parilliset kerrokset, joita ei ole kuvattu mallikerran kuvassa, neulotaan aina kokonaan nurjilla silmukoilla.

Tulkinta
Pariton kerros 1 oikealta vasemmalle:
1 s oikein, *langankierto, ylivetokavennus, 7 s oikein, 2 s oikein yhteen, langankierto, 1 s oikein*.

*-* (sarakkeet 2-13) on aina kerroksella toistettava osuus, eli kuvassa merkitty ensimmäinen silmukka oikein ei kuulu osaksi varsinaista kuviota. Eli esimerkkinä: Kuvio toistuu 10 kertaa, kun silmukoita on 122. Tässä huomioituna myös kerroksen alussa ja lopussa oleva oikea silmukka. Hieman haastavammaksi kuvioiden neulonta muodostuu, kun neuloksen malli vaatii kavennuksia tai levennyksiä.

Hihojen malli on itse suunnittelemani ja muokkaantui neuloessa. Pitsineuleeseen pyöriön kavennusten tekeminen on minusta hankalaa ja muutaman kerran jouduin myös purkamaan hihoja, sillä kuvio oli muodostunut virheelliseksi.

Hihoista tuli lisäksi pyöriön osalta hieman liian pitkät, joten hihan saumaan jäi nyt noin 1 cm:n verran ylimääräistä neulosta. Harkinnassa onkin, uskaltaisinko saumurilla  ommella saumat uusiksi ja samalla poistaa ylimääräisen osan neulosta.

Kaiken kaikkiaan sain kuitenkin projektin lopulta valmiiksi ja ihan hauska tästä vyötärömittaisesta neuleesta tuli. Pitsineulospaita lyhyillä hihoilla toimisi ehkä vielä paremmin, jos lanka olisi hieman ohuempaa. Suosittelenkin valitsemaan kevätneuleen materiaaliksi ohuen ja sileän langan, jotta lopputulos pysyy tarpeeksi keveänä.

Teksti Johanna Nylund 2021
Kuvat Johanna Nylund 2020 ja 2021
Lähteet: Madeline Weston & Rita Taylor Vintageneuleet, 2012, suom. Tuija Sulisalo 2014

Avokado-suklaamousse marjoilla

avokado-suklaamousse marjoilla

Täyteläinen hunajalla makeutettu herkku

Avokado-suklaamousse marjoilla sopii ehkä paremmin tummasta suklaasta pitävien makunystyröille. Lisäämällä hieman sokeria tai valitsemalla joukkoon makeita marjoja, kuten mansikoita, saat lopputuloksesta sokerihampaan kolotukselle sopivamman.

Tämä makeahko herkku syntyy nopeasti sauvasekoittimen avulla ja on heti valmis nautittavaksi. Alun perin olen tämän reseptin löytänyt Soppa365-sivustolta. Sivustolla ohjeeseen liittyvistä kommenteista suurin osa kommenteista kohdistui nimenomaan siihen, ettei mousse ole tarpeeksi makea. Itsekin olen sitä mieltä, että enemmän kuin makea, on mousse kaakaoinen ja tuhti.

Moussen rakenne on kuitenkin todella ihanan herkullinen, eikä avokadoa maista lopullisesta tuotteesta. Huomaa kuitenkin, että avokado alkaa tummua kohtuullisen nopeasti, joten myös mousse tummuu säilytyksessä, vaikka maku onkin yhtä hyvä myös seuraavana päivänä.

Avokado-suklaamousse marjoilla - ohje

Ainekset

2 keskikokoista kypsää avokadoa
1 dl sokeritonta kaakaojauhetta
1 dl kookosmaitoa
1 tl vanijasokeria
2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
1-2 dl marjoja

Valmistus

Pilko kuoritut avokadot kapeahkoon ja korkeareunaiseen kulhoon.

Lisää loput ainekset avokadopalojen joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella.

Sekoita viimeiseksi joukkoon marjat.

Annostele mousse jälkiruokakulhoihin.

Vinkkejä

Makeutta saat lisää, valitsemalla marjoiksi mahdollisimman makeita marjoja, kuten mansikoita.

Hunajan voit korvata sokerilla, mikäli haluat tehdä avokadomoussesta vegaanisen. Koska hunaja on sokeria makeampaa maultaan käytetään sitä yleensä noin 75 % sokerin määrästä, eli 1 dl sokeria = 3/4 dl hunajaa.

Soppa365-sivuston reseptissä on käytetty kookosmaidon sijaan kauramaitoa, joka on hieman kevyempi vaihtoehto kookosmaidolle.

Mousse voisi sopia hyvin myös täytteeksi kakkuun tai kuorrutteeksti esimerkiksi näille vähäsokerisille gluteenittomille muffineille.

Pääsiäinen on täällä!

paasiainen on taalla

Ihanan värikäs juhla ja arkipyhät..

Kevät tulvii kotiin valona ja väreinä. Viimein on edessä toivottu ja odotettu hengähdyshetki. Pääsiäinen on täällä!

Kevään odotus on ollut raskas ja pitkä. Tämä on niitä vuosia, kun odotus on tuntunut olevan vielä raskaampi ja pidempi. Koronakevät vol 2 jatkaa arkea epävarmuuden harsossa, ilmassa alkaa olla kisaväsymystä ja koko elämä tuntuu olevan vain ja ainoastaan töitä ilman unelmia.

Tänä vuonna pääsiäinen osuu aika aikaiseen vaiheeseen, onneksi. Ainakin minä kaipaan irtiottoa siitä tunteesta, että elämäni on vain töitä ja ylitöitä. Siksi tänä vuonna aionkin pyhittää pääsiäisien sille, että jätän aivot narikkaan, nautin ulkoilusta ja auringosta, enkä ainakaan mieti niitä töitä.

Mitä tehdä, kun mitään ei saisi tehdä?

Koronan rajoittaa pääsiäisenäkin tekemisen mahdollisuuksia, vaikka toistaiseksi ainakin liikkumisrajoitteet jäivät toteutumatta, mutta rajoitteiden keskellä elämme joka tapauksessa. Mitä tässä sitten voisi tehdä, kun oikein mitään ei saisi kuitenkaan tehdä?

Toisinaan olen pääsiäisen viettänyt mökillä saaristossa, mutta tänä vuonna, pääsiäisen aikaisen ajankohdan vuoksi, ei venettä ole vielä laskettu vesille. Alla olevista kuvista näkyy, millainen jäätilanne oli Turun saaristossa vielä hetki sitten.

Keväisin ahtojäät liikkuvat tuulen mukana ja avovesi saattaa muuttua nopeastikin jäälauttojen valtaamaksi. En ehkä kuitenkaan haluaisi jäädä jäiden vuoksi saareen jumiin, joten merihenkiset seikkaulut saavat odottaa vielä hetken.

Paasiainen on taalla

Luvassa on siis kaupunkipääsiäinen kera lähiluonnon. Tekemistä-listallani ei ole mitään uutta varsinaisesti, mutta kuitenkin muutamia ajatuksen siemeniä, jos itse pohdit mitä voisit pääsiäisen pyhinä tehdä.

Polkupyörällä matkaan
Täällä Turussa kadut ovat viimein kunnolla sulat, joten aion ottaa pitkän odotuksen jälkeen polkupyörän ajoon. Alkuvuodesta vein pyöräni laajamittaiseen huoltoon, jossa vaihdettiin vaijereita, renkaita ja jarrupaloja. Sen jälkeen olen vain odottanut hyviä pyöräilykelejä.

Ajatus siitä, että elinpiirini laajenee edes hieman talvielon muutamia neliökilometrejä laajemmaksi, tuntuu suureltakin vapaudelta. Kuinka nopeasti ja huolettomasti pyörällä voikaan taittaa siirtymiä. Mikäli pyöräsi odottaa vielä keväthuoltoa, kuten minun kakkospyöräni, voi pienemmät korjaukset, pesut ja ketjujen öljyämiset hoitaa hyvin myös itse. Asfaltti odottaa polkijaa jo!

Lähiluonnon tarkkailua ja villiyrttien bongailua
Pyörän kuljettamana lähdenkin kohta katselemaan, kuinka paljon metsässä on vielä lunta ja mahtavatko kevään ensimmäiset villiyrtit jo nostaa päätään. Kun kasvukausi alkaa, tapahtuu kaikki niin nopeasti. Maaliskuussa havahduin yht’äkkiä siihen, että pakkasestahan pitää syödä pois viimeiset nokkoset ja vuohenputket, sillä satokausi on täällä nopeammin kuin huomaakaan.

Tutkimusten mukaan pieni mullassa möyriminen tekee hyvää meille ihmisille.

Kädet multaan
Lisäksi aion upottaa kädet multaan, antamalla hieman ansaittua huomiota huonekasveilleni. Tutkimusten mukaan pieni mullassa möyriminen tekee hyvää meille ihmisille. Sanotaankin, että puutarhurit ja arkeologit ovat siksi onnellisia ihmisiä, koska käsittelevät työkseen maa-ainesta. Nyt en kuitenkaan pääse arkeologisille kaivauksille, joten tyydyn viherkasvien kukkamultaan.

Taidetta kotisohvalta
Kulttuuria pääsiäisenä olen suunnitellut harrastavani taidematkalla Louvreen, jonka kokoelmat ovat nähtävillä verkossa. Paikan päällä Louvressa olen käynyt vuonna 2006 ja toivottavasti vielä joskus uudelleenkin. Muistan kuinka loputtomilta tuntuvat Louvren taideteoksilla kuorrutetut käytävät. Kokemus sai aikaan jonkinlaisen visuaalisten ärsykkeiden ähkyn jo muutamien tunnin vaeltelun jälkeen, mutta näin minä sentään Leonardo da Vincin kuuluisan Mona Lisan. Taidematka kotisohvalta on toki erilainen kokemus, mutta toisaalta kotisohvalta voi Mona Lisaakin katsella pitkään ilman muiden turistien tunkua.

Ja tietenkin aion nauttia pääsiäisenä hyvästä ruuasta, suklaasta, tekemistäni pääsiäiskoristeista sekä sisälle väriä ja tuoksua tuovista ihanista tulppaaneista.

Pääsiäinen on täällä ja kohta kesä..

Huhtikuu on alkanut ja ainakin täällä eteläisellä rannikolla ollaan jo reippaasti kallellaan kesää kohti. Vähitellen luonto herää ympärillämme eloon, talvivaatteet voi pakata pois ja olo tuntuu kevyemmältä. Pääsiäisen pitkä viikonloppu tarjoaa mahdollisuuden levätä viimein hieman enemmän, puuhata harrastusten parissa sekä irtautua talven rippeistä ja töistä. Onneksi.

Nostan maljan minilomalle ja vapauden tunteelle. Hyvää ja rauhallista pääsiäistä!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Lue lisää/lähteitä Ympäristötietofoorumi, Kotiliesi Upota sormet multaan!

Koristelu servettitekniikalla

servettitekniikalla koristeltu kananmuna

Servetistä koristekuviot decoupace-tekniikkalla!

Pääsiäismunien koristelu servettitekniikalla on hauska vaihtoehto maalaamiselle. Decoupage- eli servettitekniikka sopii hyvin erilaisten pintojen koristeluun.

Tällä kertaa päätin koristella servettien suloisilla tipu- ja kukkakuvioilla pääsiäismunat, joiden vaiheista voit lukea aiemmista blogijutuistani kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla ja kananmunien värjääminen

Servettitekniikalla pintakuviosta tulee ohut ja läpikuultava, joten käsiteltävän pinnan pohjaväri näkyy jossain määrin läpi. Ekovärjätyistä munista koristelinkin vain kellertävän, punertavan ja vihertävän, sillä sinililat sävyt tuntuivat liian tummilta pohjaväreiltä näille keltaisille tipusille ja kukkasille.

koristelu servettitekniikalla

Koristelu servettitekniikalla - ohje

Tekniikka ei vaadi suurta arsenaalia varusteita ja useimmat löytyvätkin monilta kotoa: sakset, pensseli, juoksevaa liimaa ja tietenkin servettejä.

Mikäli tekniikka ei ole sinulle entuudestaan tuttu, on kaarevapintainen kananmuna ehkä hieman haastava ensimmäiseksi projektisi, jossa käytät servettitekniikkaa, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Kananunan kaarevuuden vuoksi tekniikalla onkin helpompi koristella yksittäisiä kohtia munankuorista koko pinnan sijaan.

Tarvikkeet

tyhjiä kananmunankuoria
pieni pensseli
juoksevaa liimaa, kuten Eri keeperiä
vettä
pieni purkki, vaikka tyhjä jugurttipurkki tai pieni lasi
sakset tai askarteluveitsi
servettejä

  1. Leikkaa servetistä haluamasi kuvio saksilla tai askarteluveitsellä. Voit leikata valmiiksi useampia kuvioita. Muista käyttää pöytää suojaavaa alustaa, mikäli leikkaat kuviot askarteluveitsellä.
  2. Irrota servetistä päällimmäinen kerros, joka liimataan kiinni pääsiäismunaan.
  3. Sekoita tyhjässä purkissa liima ja vesi. Itse käytän mittasuhdetta noin 1 osa liimaa ja 2 osaa vettä. Koska liimavettä kuluu melko vähän näin pienessä projektissa riittää 1 teelusikallinen (tai vähemmän) liimaa.
  4. Levitä liimavettä hieman kananmunankuorelle. Asettele tämän jälkeen servetin kuvio tähän kohtaan kuorta. Käsittele servetin pintaa varovasti levittämällä pensselillä liimavettä koko kuvan päälle. Ole tarkkana ja varmista, että kuva on peittynyt kauttaaltaan liimaveteen.
  5. Anna kuivua.

Vinkkejä

Koristelu servettitekniikalla on kohtuullisen helppoa, mutta muutaman vinkin avulla lopputulos voi onnistua vielä paremmin.

    • Kananmuna on melko haastava alusta kaarevuutensa puolesta. Tasainen suora pinta, esimerkiksi pahvikortti, on helpoin tekniikan harjoitteluun.
    • Valitse servetin kuvion koko sen mukaan, kuinka suurelle pinnalle aiot sen siirtää. Näin ollen kuvio asettuu alustalle kauniisti, eikä servettiin jää ryppyjä.
    • Mikäli servettikuvion reunoihin jää ryppyjä, voit varovasti suoristaa niitä sormin.
    • Servetti on hyvin ohut, joten kuvio repeää helposti. Muista olla varovainen, kun käsittelet servetin pintaa märällä pensselillä.
    • Voit kiinnittää myös esimerkiksi kiiltokuvia kananmunankuoriin tai muihin pintoihin tällä tekniikalla.
    • Myynnissä on servettitekniiikkaan tarkoitettua servettilakkaa, mutta itse olen aina käyttänyt liimavettä servettikuvioiden kiinnittämiseen.

Onko sinulla kokemusta servettitekniikasta ja vinkkejä tekniikkaa kokeileville? Kommentoi alle!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial