Kategoria: Kädentaidot

Julkaistu

Koristelu servettitekniikalla

servettitekniikalla koristeltu kananmuna

Servetistä koristekuviot decoupace-tekniikkalla!

Pääsiäismunien koristelu servettitekniikalla on hauska vaihtoehto maalaamiselle. Decoupage- eli servettitekniikka sopii hyvin erilaisten pintojen koristeluun.

Tällä kertaa päätin koristella servettien suloisilla tipu- ja kukkakuvioilla pääsiäismunat, joiden vaiheista voit lukea aiemmista blogijutuistani kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla ja kananmunien värjääminen. 

Servettitekniikalla pintakuviosta tulee ohut ja läpikuultava, joten käsiteltävän pinnan pohjaväri näkyy jossain määrin läpi. Ekovärjätyistä munista koristelinkin vain kellertävän, punertavan ja vihertävän, sillä sinililat sävyt tuntuivat liian tummilta pohjaväreiltä näille keltaisille tipusille ja kukkasille.

koristelu servettitekniikalla

Koristelu servettitekniikalla - ohje

Tekniikka ei vaadi suurta arsenaalia varusteita ja useimmat löytyvätkin monilta kotoa: sakset, pensseli, juoksevaa liimaa ja tietenkin servettejä.

Mikäli tekniikka ei ole sinulle entuudestaan tuttu, on kaarevapintainen kananmuna ehkä hieman haastava ensimmäiseksi projektisi, jossa käytät servettitekniikkaa, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Kananunan kaarevuuden vuoksi tekniikalla onkin helpompi koristella yksittäisiä kohtia munankuorista koko pinnan sijaan.

Tarvikkeet

tyhjiä kananmunankuoria
pieni pensseli
juoksevaa liimaa, kuten Eri keeperiä
vettä
pieni purkki, vaikka tyhjä jugurttipurkki tai pieni lasi
sakset tai askarteluveitsi
servettejä

  1. Leikkaa servetistä haluamasi kuvio saksilla tai askarteluveitsellä. Voit leikata valmiiksi useampia kuvioita. Muista käyttää pöytää suojaavaa alustaa, mikäli leikkaat kuviot askarteluveitsellä.
  2. Irrota servetistä päällimmäinen kerros, joka liimataan kiinni pääsiäismunaan.
  3. Sekoita tyhjässä purkissa liima ja vesi. Itse käytän mittasuhdetta noin 1 osa liimaa ja 2 osaa vettä. Koska liimavettä kuluu melko vähän näin pienessä projektissa riittää 1 teelusikallinen (tai vähemmän) liimaa.
  4. Levitä liimavettä hieman kananmunankuorelle. Asettele tämän jälkeen servetin kuvio tähän kohtaan kuorta. Käsittele servetin pintaa varovasti levittämällä pensselillä liimavettä koko kuvan päälle. Ole tarkkana ja varmista, että kuva on peittynyt kauttaaltaan liimaveteen.
  5. Anna kuivua.

Vinkkejä

Koristelu servettitekniikalla on kohtuullisen helppoa, mutta muutaman vinkin avulla lopputulos voi onnistua vielä paremmin.

    • Kananmuna on melko haastava alusta kaarevuutensa puolesta. Tasainen suora pinta, esimerkiksi pahvikortti, on helpoin tekniikan harjoitteluun.
    • Valitse servetin kuvion koko sen mukaan, kuinka suurelle pinnalle aiot sen siirtää. Näin ollen kuvio asettuu alustalle kauniisti, eikä servettiin jää ryppyjä.
    • Mikäli servettikuvion reunoihin jää ryppyjä, voit varovasti suoristaa niitä sormin.
    • Servetti on hyvin ohut, joten kuvio repeää helposti. Muista olla varovainen, kun käsittelet servetin pintaa märällä pensselillä.
    • Voit kiinnittää myös esimerkiksi kiiltokuvia kananmunankuoriin tai muihin pintoihin tällä tekniikalla.
    • Myynnissä on servettitekniiikkaan tarkoitettua servettilakkaa, mutta itse olen aina käyttänyt liimavettä servettikuvioiden kiinnittämiseen.

Onko sinulla kokemusta servettitekniikasta ja vinkkejä tekniikkaa kokeileville? Kommentoi alle!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Julkaistu

Kananmunien värjääminen

Väriaineet keittiön kaapeista!

Kananmunien värjääminen onnistuu helposti oman keittiön antimilla. Kurkuma, mustikka, sipuli ja vihreä tee ovat esimerkiksi hyviä väriaineita.

Pääsiäisen aikaan koristellaan perinteisesti kananmunia. Munia voi koristella vaikkapa vesiväreillä tai tusseilla, mutta niitä voi yhtä hyvin värjätä keittiön kaapeista löytyvillä raaka-aineilla.

Värjätessä voi rohkeasti kokeilla erilaisia raaka-aineita ja niiden yhdistelmiä. Ensikertalaisen voi olla  kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle helpoilla ja tunnetusti hyvin värjäävillä materiaaleilla. 

Värjäystuloksen tasaisuus riippuu hieman väriaineesta ja tekniikasta, mutta kauniita kotivärjäyksellä käsitellyistä munista joka tapauksessa tulee.

Kananmunien värjääminen – ohje

Kananmunia voit värjätä joko niin, että puhallat kananmunien kuoret tyhjiksi ja käsittele pelkkiä kuoria. Tyhjennettyjä kuoria voi myös varovasti keittää. Vaihtoehtoisesti voit keittää kananmunat ennakkoon tai värjäyksen aikana, jos haluat tehdä esimerkiksi pääsiäisaamiaiselle värikkäämpiä munia tarjolle.

Muun muassa mustikalla tai kurkumalla värjätessä kananmuna ei kypsy käsittelyn aikana, kuten sipulilla tai teellä värjätessä on halutessa mahdollista. Eli huomioi värjäyskäsittelyn vaiheet, kun mietit, haluatko käsitellä pelkkiä kuoria vai värjätä syötäväksi tarkoitettuja munia.

Itse käsittelin etukäteen puhaltamalla tyhjennettyjä kananmunankuoria. En keittänyt kuoria värjäävien aineiden kanssa, vaan tein värjäyksen kaatamalla mukiin kiehuvaa vettä, kun kyse oli sipulin kuorilla ja vihreällä teellä värjäämisestä.

Kurkumalla keltaista

Kurkuma on mauste, jolla munankuoriin saa kauniin keltaisen sävyn. Koska kurkuma on tunnetusti tehokas väriaine, kannattaa sen kanssa olla varovainen. Väri tarttuu tiukasti useisiin pintoihin ja materiaaleihin, ja sen poissaaminen voi olla mahdoton urakka.

Värjäykseen tarvitset laakean astian ja kurkumajauhetta. Kastele kananmuna pyörittele sitä kurkumajauheessa. Lisää kostutusta tarvittaessa, jos jauhe ei tartu kunnolla kananmunan pintaan.

Anna kurkuman vaikuttaa 5-15 minuuttia, riippuen siitä kuinka tumman värin haluat. Putsaa lopuksi ylimääräinen jauhe pois kananmunan pinnalta pullasudilla tai pensselillä.

Kurkumalla kananmunan pinnasta tuli melko kirjava, mutta väri on yllättävän voimakas. Käytä kurkumalla värjätessä kananmunan tyhjiä kuoria tai kypsiksi keitettyjä munia.

Mustikan sinistä ja lilaa

Kaada kippoon vajaa desilitra mustikoita ja anna marjojen sulaa. Murskaa sulat marjat haarukalla ja pyörittele kananmunaa marjasoseessa. Vaihtoehtoisesti voit maalata sormin tai pensselillä marjoista tulleella mustikkamehulla kananmunan kuorta. Pidempi vaikutusaika takaa tummemman sävyn.

Muista, että myös mustikka värjää tehokkaasti, joten sen kanssa kannattaa olla niin ikään varovainen. Käytä mustikalla värjätessä kananmunan tyhjiä kuoria tai kypsiksi keitettyjä munia.

Kuvista näkee, kuinka toinen kananmunista värjäytyi hieman enemmän siniseksi ja toinen enemmän lilaksi. Erona munien värjäyksessä oli se, että sinisempisävy syntyi käyttämällä mustikoiden mehua ja enemmän lilaan taittava värjäystulos saatiin, kun mukana oli myös marjojen kuoret.

Kellertävää vihreää teellä

Haalean vihreää ja melko kellertävää sävyä kananmunankuoriin saat vihreästä teestä.

Laita isoon mukiin vihreää teetä ja kiehuvaa vettä. Upota kananmuna teehen noin 10 minuutiksi. Pelkkiä kuoria käsitellessä laita mukiin lisäksi jotain päälle painoksi, että munankuoret pysyvät pinnan alla.

Teellä värjätessä voit myös kypsentää kananmunan samalla. Laita tällöin kattilaan vettä, teepussi ja kananmunat. Keitä kananmunia kattilassa noin 10 minuuttia.

Ensimmäisen värjäyksen jälkeen.
Toisen värjäyksen jälkeen.

Vihreän teen tekemä sävy on todella vaalea verrattuna esimerkiksi mustikkaan tai kurkumaan. Päätinkin värjätä kuoret vielä toiseen kertaan samalla metodilla, mutta tällä kertaa lisäsin joukkoon hieman etikkaa, jonka pitäisi auttaa väriä tarttumaan paremmin.

Tällä kertaa väristä tuli hieman tummempi. On tietenkin vaikea arvioida, johtuuko tummempi lopputulos tuplavärjäyksestä vai etikasta.

Sipulilla punasaven sävyä

Sipulikin on yleisesti tunnettu värjäysaine ja ainakin villalankojen värjäyksestä kiinnostuneille sipuli lienee tuttu. Sipuli värjää kananmunankuoret punertavan sävyisiksi. Minusta lopputulos muistuttaa punasaven väriä.

Laita mukiin yhden sipulin päälimmäiset kuorikerrokset ja kaada joukkoon kiehuvaa vettä. Upota kananmunankuoret sipulinkuoriveteen ja anna vaikuttaa noin 10 minuuttia. Kuten vihreän teen kanssa värjätessä, tarvitset mukiin lisäpainon painamaan tyhjät kuoret pinnan alle.

Mikäli haluat tehdä värjäyksen siten, että kananmunat kypsyvät samalla, lisää sipulinkuoret kananmunien keitinveteen ja keitä munia noin 10 minuuttia.

Vinkkejä

Kun lisäät joukkoon pienen määrän etikkaa, tarttuu värjäävä aine kananmunan pintaan paremmin.

Mikäli sinulla ei ole etikkaa, voi lisätä joukkoon hieman suolaa, jonka pitäisi niin ikään auttaa väriä tarttumaan paremmin.

Kananmunien värjääminen on hauskaa ja luovaa puuhaa. Oman hauskuutensa värjäykseen tekee lopputuloksen yllättävyys. Värjättyjen munien koristelua voi jatkaa muilla menetelmillä, mutta kauniina koristeina ne käyvät myös tällaisina, herkissä ruoka-aineilla tuotetuissa sävyissä.

Onko sinulla hyviä vinkkejä ruoka-aineilla kananmunien värjäämiseen?
Kommentoi alle!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Lähteitä/lue lisää K-Ruoka
Julkaistu

Kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla

Uhkun, puhkun ja puhallan!

Sen sijaan, että heittäisin kananmunankuoret biojätteeseen, ota haasteeksi kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla ja tee tyhjistä kuorista kauniita koristeita.

Pääsiäinen alkaa olla ihan nurkan takana ja lienee soveliasta uhrata hetki aikaa pääsiäiskoristeille. Tänä vuonna päätin kokeilla pitkästä aikaa koristeiden valmistamista tyhjistä kananmunankuorista. Työhön käyminen käy varsin helposti, sillä raaka-aineet tähän projektiin löytyivät jo valmiiksi kotoa.

Kuorien tyhjäksi puhaltaminen on melko yksinkertaista, mutta yllättävän haastavaa. Kuoriin tehtävien reikien kautta valkuainen ja keltuainen poistetaan munan sisältä, mutta kuten kananmunia ruoanlaitossa käyttävät varmasti tietävät, sisältää munan rakenne myös hieman paksumpia osia, joiden saaminen ulos kuoresta voi olla hankalaa.

Kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla haastoi ainakin minun hermoni ja keuhkoni. Kenties kyse on tekniikkalajista, mutta kyllä ne kuoret lopulta tyhjenivät. Ja vain yksi kananmuna hajosi tahattomasti puhaltamisen aikana.

Kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla – ohje

Tarvitset kananmunia, neulan ja pienen kovan esineen, jolla voit koputella varovasti neulaa. Työssä kannattaa hyödyntää kananmunakennoa, sillä siinä munat pysyvät hyvin paikallaa.

1. Reikien teko

Aseta neulan kärki vasten kennossa olevan kananmunan kärkeä ja naputa kovalla pienellä esineellä varovasti neulaa. Itse käytin pientä säiliöterotinta tähän vasaroimiseen. Aloita naputtaminen varovasti, jotta voit tarkkailla mikä on sopiva määrä voimaa työssä.

Kun kuoreen on muodostunut pieni reiän alku, voit jatkaa reiän kovertamista pyörittelemällä neulaa. Vähitellen neula kaivautuu kuoren läpi.

Seuraavaksi aloita reiän suurentaminen. Pyörittele neulaa varovasti hieman viistossa asennossa tekemässäsi reiässä siten, että neula vähitellen hioo kuorta pois reunan ympäriltä. Tässä vaiheessa voit käyttää myös varovasti askarteluveistä tai vastaavaa pientä terää reiän suurentamiseen.

Tee samalla tavalla reikä myös kananmunan toiseen päähän. Puhallusreikä voi olla hieman pienempi kuin ulostuloreikä.

2. Puhaltamalla tyhjentäminen

Aloita nyt puhaltaminen. Aseta pöydälle kulho, johon puhallat munan sisällön.  Tämän jälkeen puhalla voimakkaasti toiseen päähän tehtyyn reikää. Kuoren sisälle pyrkivä ilma pakottaa kananmunan sisällön vähitellen toisesta reiästä ulos.

Osa kananmunan sisäosista ovat paksumpia ja tulevat hieman hankalammin ulos kuoresta. Kun tällainen osa muodostuu tulpaksi kuoreen tehtyyn reikään, voit avittaa osan ulos tulemista neulalla. Hölskyttele kananmunaa aina välillä, jos rakenne ei tunnu juoksevalta.

3. Lopuksi puhdistus

Valuta kuoren sisälle vettä, ravista ja puhalla vesi ulos, kuten edellä puhallettiin kananmunan sisältö ulos. Itse laskin vettä kraanasta pienellä teholla suoraan kuoreen, mutta sitä saa helpommin kuoren sisälle, jos sinun on mahdollista käyttää ruiskua tai muuta apuvälinettä. Viimeistele työ pyyhkimällä kuoret etikalla.

Tyhjät kuoret asettelin lautaselle odottamaan koristelua.

Kananmunien tyhjentäminen puhaltamalla onnistuu kyllä, mutta työ vaatii hieman pitkää pinnaa ja tarkkuutta, että kuori ei lähde halkeilemaan. Näin kävi osalle omista yritelmistäni.

YLE:n sivuilta löytyy hyvä ja havainnollistava video kananmunien tyhjäksi puhaltamisesta.

Onnea matkaan!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Julkaistu

Vähäsokeriset gluteenittomat muffinit

Nopeat muffinit!

Nämä vähäsokeriset gluteenittomat muffinit valmistuvat hyvin pienellä vaivalla. Muutamalla muokkauksella leivonnaiset muuttuvat myös kokonaan sokerittomiksi.

Tästä ei paljon taikinan valmistaminen enää helpommaksi muutu. Työvaiheita on vain muutama ja pääosa valmistusajasta on passiivista muffinien paistoaikaa.

Resepti on helppo muuttaa sokerittomaksi ja reseptin alkuperäinen nimi onkin ketobanaanimuffinit (keto banana muffins). Vaikka reseptiä ei lähtisikään muokkaamaan, on käytettävän sokerin määrä melko vähäinen. Itse käytin 12 muffinin taikinaan vain yhden ruokalusikallisen vaniljasokeria ja kaksi ruokalusikallista kookossokeria.

Ohje on muokattu Sugar Free Londoner -blogin ohjeesta, ja siksi reseptissä on desilitrojen ja ruokalusikallisten lisäksi myös grammamääriä. Valmistin taikinan taaraamalla keittiövaa’an aina lisättyäni yhden ainesosan, joten tarkkoja desilitramääriä en tähän reseptiin saanut lisättyä.

Vähäsokeriset gluteenittomat muffinit – ohje

Tämä taikina on todella nopea ja helppo valmistaa. Taikinasta tulee noin 12 muffinia.

Ainekset

1 hyvin kypsä banaani
2 kananmunaa
1,2 dl mantelimaitoa
60 ml kookosöljyä
200 g mantelijauhoja
30 g pellavansiemenrouhetta
2-4 rkl kookossokeria, sokeria tai makeutusainetta maun mukaan
1 rkl leivinjauhetta
40 g kaakaonibsejä
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa
0,5 dl rusinoita

Valmistus

Kuori banaani ja soseuta se. Lisää joukkoon mantelimaito, kananmunat ja kookosöljy. Itse käytin tässä sauvasekoitinta, mutta blenderi tai miksei vaikka perunasurvin toimii todennäköisesti aivan yhtä hyvin tässä työvaiheessa.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon.

Lisää lopuksi taikinaan rusinoita, jos haluat hieman kosteutta ja makeita sattumia muffineihin. Muffinit toimivat kuitenkin hyvin myös ilman rusinoita.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 180-asteessa uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Vinkkejä

Muuta taikina sokerittomaksi!
Korvaa sokeri makeutusaineella, kuten erytritolilla (karppisokeri), ja vaniljasokerin sijasta lisää taikinaan pieni määrän vanilja-aromia.

Kaakaonibsit voit korvata raastamalla taikinaan tummaa suklaata.

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Julkaistu

Villasukkien korjaus

Korjaisiko sukat parsimalla vai vaihtaisiko rikkinäisen osan uuteen?

Villasukkien korjaus paikkaamalla on hyvä keino pidentää niiden käyttöikää, sillä usein muu osa sukasta kestäisi vielä useamman vuoden. Vaihtoehtoisesti villasukkien korjaus onnistuu myös vaihtamalla isompi osa sukasta purkamalla ja neulomalla uutta.

Villasukat tuppaavat kulumaan aina tietyistä kohdista. Omissa sukissani lopulta langat kuluvat rikki ja varvas pilkistää irvistävästä sukankärjestä. Sukkia ei kuitenkaan kannata heittää pois vielä tässä vaiheessa.

Paikkaaminen, korjaaminen ja hoitaminen vähentävät tekstiilijätettä, joka on yhä kasvava ongelma. Korjaamalla vanhaa säästät luontoa, resursseja ja rahaa. Vuoden 2021 käsityötekniikaksi onkin valittu parsiminen ja paikkaus Taitoliiton toimesta.

Kierrätys ja kestävämpi kulutus ovat asioita, jotka eivät enää nykyisin liity esimerkiksi häpeään vähävaraisuudesta, vaan korjatuista vaatteista voi ja saa olla ylpeä. Vaatteiden käyttöiän pidentäminen korjaamalla onkin tänä päivänä suositumpaa kuin vielä 10 vuotta sitten.

Samaan henkeen aloin itsekin korjata kuluneita villasukkia. Molemmat sukat ovat olleet käytössä jo useamman vuoden ja selkeästi pahimmat kulumakohdat näkyvät sukkien kärjissä ja kantapäissä. Toisen sukat päätin korjata parsimalla ja toisista vaihtaa koko jalan osan uuteen.

Villasukkien korjaus parsimalla ja paikkaamalla

Harmaat villasukat olen saanut äidiltäni ehkä viitisen vuotta sitten ja, kuten kuvasta näkyy, niiden kärjet ovat kuluneet rikki. Muu sukka on ehjä, mutta sukan pohja on melko huopunut.

Koska pinnan huopuneisuus ei ole muuta kuin esteettinen ongelma, päätin korjata nämä sukat parsimalla kärkien reiät umpeen ja samalla vahvistamalla sukkien kantaosat. Ristikkoparsinnalla tehty korjaus valmistuu nopeasti ja tämän jälkeen sukat ovat jälleen käyttökunnossa.

Tein nyt korjaukset tarkoituksella sukkien ulkopinnoille näkyviksi, mutta halutessa korvauksen voi tehdä myös sukan kääntöpuolelle. Varsinkin, jos korjaus on vielä enemmänkin vahvistamista, eikä pinta ole pahasti rikki, voi korjaus olla lähes täysin huomaamaton.

Korjaustekniikoita on erilaisia. Novitan sivuilla on selkein kuvin esitelty muutamia, jos ristikkoparsinta ei miellytä omaa silmää. Mielestäni korjaamisen kanssa kannattaa kuitenkin olla luova ja muokata perusohjetta omaan projektiin sopivaksi. Näin tein itsekin. 

Villasukkien korjaus vaihtamalla osa sukasta

Toiset rikkinäiset sukkani päätin korjata korvaamalla sukan nilkasta kärkeen kokonaan uudella neuloksella. Nämä sukat on itseasiassa kerran aikaisemmin korjattu jo samalla tavalla.

Sukat ovat kauppatavaraa ja olen saanut ne yli 10 vuotta sitten joululahjaksi. Sukkien varret ovatkin jo aika huopuneet. Sukat ovat kuitenkin edelleen melko ehjät ja pidän niiden kirjoneulekuvioinnista. Miksipä en siis tekisi samaa korjaustoimenpidettä uudemman kerran?

Ensimmäisellä kerralla sukat on leikattu varresta poikki ja reuna on siksakattu ompelukoneella siten, ettei neulos pääse purkautumaan. Tämän jälkeen alkuperäisen neuloksen mukaisesti on langan ja virkkuukoukun avulla luotu varren ympäri uusia silmukoita. Projektissa kannattaa hyödyntää jotain perussukkien ohjetta ja huomioida oma käsiala sekä puikkojen paksuus. Kun silmukat on luotu, voit alkaa neulomaan sukkaa tavanomaiseen tapaan.

Tällä kertaa päätin poimia silmukat edellisestä uudisosasta, jossa käsiala on väljempää kuin alkuperäisissä sukissa. Pujotin puikot suurin piirtein saman kerroksen silmukoiden läpi ennen varren leikkaamista.

Sukat leikkasin hieman työhön pujotetun puikon alapuolelta ja purin lankaa muutaman kerroksen saadakseni kokonaan ehjän kerroksen silmukoita esille. Tämän jälkeen poimin silmukat ehjältä kerrokselta neljälle puikoille. Silmukoita sain kerättyä puikoille I-IV 15, 14, 14 ja 15.

Aiemmassa korjauksessa alkuun oli neulottu joustinneulosta (2 o, 2 n), mutta jätin tämän tällä kertaa pois. Aloitin neulomalla kolme kerrosta oikeaa ennen kuin siirryin kantapalan vahvistetun osan neulomiseen. Ohjeena käytin Yhteishyvän sivuilta löytyvää ilmaista sukkaohjetta: Tapa 2 vahvistettu kantapää.

Mukavia korjausprojekteja!

 

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2021
Julkaistu

Neulepanta lehtikuviolla

Nopeasti jämälangoista!

Kaunis neulepanta lehtikuviolla syntyy helposti vaikka jämälangoista. Nopea neuloja saa pannan valmiiksi jopa yhdessä illassa. Toisaalta pitsineuleiden tekoa opettelevalle panta on sopivan kokoinen harjoitteluprojekti.

Pannat ovat mielestäni varsin oivallisia viileämpien ja tuulisempien kelien päähineitä. Samaan aikaan ne suojaavat korvia ja päästävät ylimääräistä lämpöä haihtumaan, kun päälaki ei ole peitetty.

Pannan neulominen on nopea pikkuprojekti, joka ei vaadi suurta määrää lankaa. Keittiövaa’alla punnittuna tämä panta vastaa 49 grammaa lankaa, joten todennäköisesti yhdestä tai useammasta jämälangasta saa helposti koottua riittävän määrän materiaaleja tähän työhön.

En enää muista tarkalleen mitä lankaa olen pannassa käyttänyt, mutta todennäköisesti 7 veljestä tms. peruslankaa, jossa villaa on noin 75 % ja polyamidia 25 %.

Neulepanta lehtikuviolla – Ohje

Tämän pannan lehtikuvioon olen katsonut mallia Novitan sivuilta löytämästäni sukkaohjeesta. Kuvion mukautin pantaan sopivaksi. Tallettamaani verkkosivua, jolla sukkaohje oli, ei kuitenkaan ole enää löydettävissä. Tämän jutun mallikerran tein katsomalla kuvion suoraan valmiista pannasta.

Lehtikuvio toistuu pannassa kahtena rinnakkain kulkevana lehtivanana. Kuviota toistetaan, kunnes neulos on sopivan mittainen ja tämän jälkeen päät yhdistetään. Itse olen yhdistänyt päät turbaanimaisella tavalla.

Tarvitset

Puikot 3,5
Lankaa noin 50 g
Parsinneula

Mallikerta on 10 kerrosta korkea. Pannan keskellä kulkevat lehtikuviot ja reunoilla neljän oikean silmukan ja yhden nurjan silmukan kaistale, jonka avulla neuloksen reuna ei lähde yhtä helposti rullautumaan.

Huomaa, että mallikerrassa olevia tyhjiä ruutuja ei neulota ollenkaan. Paperille auki piirrettynä näyttää siltä, että kuvion reunat tekisivät sahalaitaa, kulkien oikealta vasemmalle ja taas oikealle. Syntyvä neulos on kuitenkin suorakaiteen mallinen.*

Mallikerta:

Pannan pituus on sopiva, kun se on hieman pään ympärysmittaa lyhyempi. Mikäli haluat tehdä turbaanimallin suoran ompeleen sijaan, neulo pari kerrosta enemmän.

Tee pantaa turbaanimainen "solmu"

Pannan reunat taitellaan kerroksittain siten, että  nurjapuoli jää ulospäin ja oikeapuoli jää neuloksesta muodostuvan lenkin sisäpuolelle. Harsi päät yhteen niin, että lanka kulkee jokaisen taitoksista muodostuvan kerroksen läpi.

Kun olet harsinut taitokset yhteen käännä oikeapuoli ulos päin ja nurjapuoli jää pannan sisäpuoleksi. Näin sauma jää nurjalle puolelle ja päälle muodostuu turbaanimainen ”solmu”.

Viimeistele panta höyryttämällä se.

Neulepannat sopivat hyvin asusteeksi ulkoillessa. Liike laittaa veren kiertämään ja panta takaa miellyttävän ilmanvaihdon, kun päälaki jää ilman villakerrosta. Lisäksi (sotkuinenkin.. heh..) nuttura saa heilua vapaasti pään päällä, mikä ei esimerkiksi pipon kanssa ole mahdollista.

Lisää neuleohjeita:
Pitsineulepaita
Sukat palmikkokuviolla
Kauniit neulossukat

*Lisätty 31.1.2021.

Teksti Johanna Nylund 2020
Kuvat Johanna Nylund 2020 ja 2021
Julkaistu

Gluteenittomat ja sokerittomat taatelimuffinit

Herkkuja ilman valkoista sokeria!

Gluteenittomat ja sokerittomat taatelimuffinit ovat yksi suosikkireseptejäni ja helppoja valmistaa. Otsikossa sokerittomuus viittaa nimenomaan siihen, ettei näissä ole valkoista sokeria ja ovat siksi hieman terveellisempi vaihtoehto. Muffineissa on kuitenkin reipas määrä taateleita, joten vähähiilarisia nämä eivät ole.

Gluteenittomat ja sokerittomat taatelimuffinit ovat jo usean vuoden ajan kuuluneet niihin luottoresepteihin, jonka hukkaaminen aiheuttaisi vähintäänkin hetkellisen elämänhalun menettämisen. Alunperin olen löytänyt tämän ohjeen netistä, mutta en muista enää tarkemmin mistä. Resepti oli gluteenittoman ja sokerittoman taatelikakun ohje, jonka muokkasin muffineille sopivaksi, sillä en tuolloin omistanut kakkuvuokaa.

Reseptissä on taateleita, voita ja mantelijauhoja, joten kovin kevyestä leivonnaisesta ei ole kyse. Nämä muffinit ovat kahvihetkiin sopivia, mutta energiapitoisuutensa vuoksi myös oivallisia retkieväitä. Viljoja tässä reseptissä ei ole ollenkaan ja nämä muffinit sopivatkin hyvin gluteenittomalla ruokavaliolla oleville. 

Gluteenittomat ja sokerittomat taatelimuffinit – ohje

Taikinasta tulee noin 13-14 muffinia.

Ainekset

250 g kuivattuja taateleita
150-160 g voita
0,5 dl vettä
3 kananmunaa
2,5 dl mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa

Valmistus

Irrottele kuivatut taatelit toisistaan ja laita kattilaan. Tarkista samalla, ettei taatelien joukkoon ole eksynyt taatelinkiviä.

Lisää kattilaan vesi ja voi. Sekoita aineksia kattilassa miedolla lämmöllä niin kauan, että taatelit sulavat voin ja veden joukkoon. Anna seoksen jäähtyä.

Lisää kananmunat seoksen joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi taikinaksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää jauhoseosta vähitellen taikinan joukkoon.

Kun olet seikoittanut kaikki jauhot taikinan joukkoon, jaa taikina muffinivuokiin.

Paista 175-asteessa 20 minuuttia.

Jutun kuvat on retkeltä Ruissaloon. Siellä taatelimuffinit tekivät hyvin kauppansa. Samaan eväsastiaan olin pakannut mukaan myös manteleita.

Teksti Johanna Nylund 2021
Kuvat Johanna Nylund 2020
Julkaistu

Gluteeniton englantilainen hedelmäkakku

Hyvin säilyvä herkku!

Englantilainen hedelmäkakku on perinteinen leivonnainen, jota valmistetaan usein joulun tienoilla. Hedelmäkakku on selkeästi myös mielipiteitä jakava leivonnainen, jonka ympärille on kehittynyt uusia perinteitä. Tämä gluteeniton englantilainen hedelmäkakku on gluteenittomuudestaan huolimatta rakenteeltaan kuohkea ja useampia kehuja saanut.

Kuivakakut kuuluvat jouluun ja niitä annetaan usein sellofaaniin pakattuina lahjoiksi. Näin siitäkin huolimatta, että kuivakakuilla on maine hieman tympeänä mummojen juttuna. Minusta kuivakakut ovat kerrassaan loistavia herkkuja makeannälkään. Ne ovat helppoja retkeillessä ja kahvilassakin valitsen usein kuivakakun, jos sellaista vain on tarjolla.

Kuivakakkutaikina on lisäksi monipuolinen, sillä samasta taikinasta voi helposti valmistaa kakun tai muffineja, tai sekä että, kuten itse tällä kertaa tein. Tämän kakun valmistuksessa kannattaa olla tarkkana voisokerivaahdon kanssa sekä paistovuoan huolellisessa voitelussa. Muutoin hedelmäkakku syntyy melko helposti.

Herkullista historiaa ja uusia perinteitä

Englantilainen hedelmäkakku on hyvin säilyvä herkku. Sikäli mikäli ei tule heti syödyksi. Jos reseptiin lisää vielä kostukkeeksi alkoholia, paranee kakun säilyvyys entuudestaan. Eräs tapa säilyttää kakkua onkin kuulemma kääriä se alkoholilla kasteltuun liinaan. Tiedä sitten kuinka toimiva ratkaisu on, vaikka alkoholi tappaakin bakteereita.

Hedelmäkakun historia tunnetaan ainakin muutaman tuhannen vuoden taakse. Tuolta ajalta on Roomasta säilynyt resepti, jossa granaattiomenansiemeniä, männynsiemeniä ja rusinoita sekoitettiin ohramuusin tai -soseen joukkoon. Keskiajalla puolestaan hedelmäkakku, johon tuli hunajaa, säilöttyjä hedelmiä ja mausteita, oli suosiossa.

Englannissa hedelmäkakusta tuli suosittu hääkakkuna 1800-luvulla. Vaikka usein puhutaan juuri englantilaisesta hedelmäkakusta, ovat hedelmäkakut yleisiä ympäri Eurooppaa. Ainakin Saksassa, Italiassa, Puolassa, Bulgariassa ja Portugalissa on tapana syödä hedelmäkakkua. Reseptit sisältävät toki alueellisia eroavuuksia.

Hedelmäkakut ovat siirtolaisten mukana matkanneet myös Amerikkaan ja siellä ne ovat niin ikään perinteisiä joululeivonnaisia. Amerikassa vietetään jopa kansallista hedelmäkakkupäivää joka vuosi joulukuun 27. päivä.

Tällä ohjeella valmistettu kakku on kuitenkin kerännyt useampia kehuja, joten epäilen, että sitä jäisi heiteltäväksi asti.

Hedelmäkakulle on omistettu toinenkin päivä, nimittäin tammikuussa vietetään hedelmäkakun heittopäivää (fruitcake toss day). Tämä lienee saanut alkunsa siitä, että hedelmäkakku ei ole kaikkien mieleen. Päivää on ensimmäisen kerran vietetty Coloradossa vuonna 1995, joten tällä uudehkolla perinteellä on ikää jo 25 vuotta.

Hedelmäkakun heittopäivän idea on hyvin yksinkertainen. Otetaan käsillä olevat hedelmäkakut ja aletaan heittelemään niitä. Nähtävästi heittely voi olla täysin satunnaista tai sitten voi heittää vaikkapa kilpaa pituutta. Tämä onkin hyvä takaportti, mikäli hedelmäkakku ei ihan onnistu.

Tällä ohjeella valmistettu kakku on kuitenkin kerännyt useampia kehuja, joten epäilen, että sitä jäisi heiteltäväksi asti. Gluteenittomuudestaan huolimatta kakun rakenne on kuohkea ja maussa gluteenittomuutta ei kovinkaan hyvin edes huomaa.

Gluteeniton englantilainen hedelmäkakku - ohje

Kakkuun tulee kuivattuja hedelmiä ja mantelijauhoja, joten se on makumaailmaltaan hyvin rikas. Taikinasta tulee yksi isompi kuivakakku tai yksi pieni kuivakakku ja seitsemän muffinia.

Taikinassa käytetään ksantaania ja pofiberia, jotka saattavat osalle olla hieman vieraampia ainesosia. Ksantaani on varsinkin gluteenittomassa leivonnassa, makeisissa ja kastikkeissa käytetty sakeuttamisaine (E415), joka valmistetaan sokeriliemestä bakteerikäymisen avulla. Pofiber on puolestaan perunasta valmistettava, erinomaisen nesteensitomiskyvyn omaava kuitu. Pofiber antaa leivonnaisille mehevyyttä ja sen pitäisi myös parantaa leivonnaisen säilyvyyttä.

Ainekset

200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ksantaania
2 dl pofiberia
1 dl riisijauhoja
1 dl mantelijauhoja
1-2 dl säilykekirsikoita
1 dl kuivattuja luumuja
1 dl rusinoita

Valmistus

Laita kulhoon huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa voisokerivaahto.

Lisää voisokerivaahtoon kananmunat ja sekoita massa tasaiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään, eli vaniliinisokeri, leivinjauhe, ksantaani, pofiber, riisijauho ja mantelijauho.

Lisää kuivat aineet taikinaan vähitellen niin, että taikinasta tulee tasainen massa.

Pilko kuivatut hedelmät ja lisää taikinan joukkoon.

Mikäli teet kuivakakun voitele ja jauhota kakkuvuoka. Jos valmistat taikinasta muffineja, jaa taikina muffinivuokiin.

Paista 175-asteessa

    • ns. normaalikokoinen kuivakakku noin 60 minuuttia (halkaisia noin 20-22 cm)
    • pieni kuivakakku noin 40 minuuttia (halkaisia noin 15-16 cm)
    • muffinit noin 20 minuuttia.

Kokeile kakun kypsyys puutikulla, esimerkiksi puisella hammastikulla. Kakku on kypsä, kun puutikkuun ei jää taikinaa kiinni.

Vinkkejä!

Voisokerivaahto on vaahtomainen massa, jota tulee sekoittaa kunnes sokerikiteet eivät enää rahise kulhon pohjaa ja reunoja vasten. Vaahto syntyy huomattavasti helpommin sähkövatkaimella, mutta onnistuu myös käsivatkaimella tai lastalla. Käsipelillä aikaa kului noin 40 minuuttia (taukoineen).

Mantelijauhon tilalla voit käyttää jotain muuta pähkinäjauhoa tai hienoa pähkinärouhetta.

Kuivattuja hedelmiä kakkuun voit valita oman maun mukaan, kunhan muistaa taikinan mittasuhteet.

Alkuperäinen resepti löytyy Marttojen sivulta, gluteenittomaksi versioksi muokannut Johanna Nylund.
Kuvat ja teksti Johanna Nylund 2020
Lähteitä/lue lisää: Hedelmäkakku 1, 2, 3; Ksantaani; Semperin pofiber.
Julkaistu

Itsetehdyt joulukoristeet: syötävää ja maatuvaa

Itsetehdyt joulukoristeet osa 2

Joulukoristeiksi voi valikoida myös materiaaleja, jotka kuormittavat vähemmän ympäristöä. Keittiön kaapeista ja metsästä löytyy tähän monia käyttökelpoisia ja kauniita aineksia.

Vaikka meille ei ole tulossa joulukuusta, ei se ole este sille, etteikö ”kuusenkoristeita” voisi tehdä ja ripustaa esille. Tänä vuonna päätin koristella kaksi ikkunaväliä, joiden sisällä koristeet eivät ole pienessä asunnossa tiellä, mutta kuitenkin jokapäiväisenä ilona.

Ensimmäinen jouluikkuna sisälsi askartelemiani koristeita kierrätysmateriaaleista ja tähän toiseen jouluikkunaan valikoitui syötäviä materiaaleja, vanhoja olki- ja tuohikoristeita sekä metsän elementtejä. Kokonaisuus, jonka voi käytön jälkeen laittaa biojätteeseen tai viedä takaisin metsään, mikäli koristeita ei halua säilyttää.

Omassa jouluikkunassani olevat olki- ja tuohikoristeet ovat melko vanhoja ja kulkeutuneet kotiini kierrätyslaatikosta ja perintönä. Talonpojan kulta, eli olkikoristeet ovat olleet osa juhlien koristusta keskiajalta alkaen. Varsinkin himmeli on pitänyt pintansa perinteisenä olkikoristeena. Suomeen himmeliperinne on saapunut Ruotsista.

Lapsuudesta asti olen pitänyt ehkä eniten juuri olkisista kuusenkoristeista. Niiden maanläheisyys ja värit sopivat kauniisti kuusen oksille. Ikkunassakin ne näyttävät mielestäni hauskoille. Nämä olkienkelit ovat lapsuudestani säilyneitä ja olivat alun perin osa isompaa olkikoristetta. Enkeleitä ympäröinyt olkikehikko hajosi kuitenkin muutama vuosi sitten kuljetuksen yhteydessä, mutta päätin kuitenkin säästää nämä pienet enkelit siitä.

Tuohikoristeet sain sen sijaan töistä. Siellä siivousoperaation myötä kahvihuoneeseen kerääntyi pahvilaatikollinen vanhoja joulukoristeita ja muita pieniä esineitä, joille ei koettu olevan enää käyttötarvetta. Laatikosta valikoin mukaani pienen tuohivirsun ja -repun.

Keittiön kaapista koristeeksi

Olki- ja tuohikoristeiden rinnalle halusin tähän jouluikkunaan perinteisiä, mutta itse valmistettuja koristeita. Piparit ovat juuri tähän sopia ja ne tuovat kotiin mukanaan jouluista tuoksua. Näiden koristepipareiden erikoisuus on isomaltoosisokerista tehdyt ikkunat. Olen jo useamman vuoden miettinyt sokeri-ikkunoiden kokeilemista, mutta tänä vuonna sain itseäni viimein niskasta kiinni. Isomaltoosin käyttö oli yllätyksekseni yllättävän helppoa, ainakin tämän tyyppisessä tarkoituksessa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että tummunut isomaltoosi ei kuivu samalla tavalla kuin kirkas.

Isomaltoosista, eli kondiittorisokerista, voi valmistaa upeita lasimaisia koristeita. Sen käyttö on ainakin periaatteessa hyvin simppeliä, laita kattilaan, sulata ja muotoile. Sulanut sokeri on kuitenkin todella kuumaa ja sen kanssa on suositeltavaa olla erittäin varovainen.

Omassa koristeluprojektissani käytin isomaltoosia kahdesti pipari-ikkunoiden tekemiseen. Ensimmäisellä kerralla alkuun kaikki sujui hyvin, mutta sitten sokeri tummui fariinisokerin väriä muistuttavaan sävyyn. Todennäköisesti tämä johtui siitä, että pidin hellan levyä liian kuumalla liian pitkään.

Sinänsä isomaltoosiin tullut värisävy ei haitannut minua, sillä rusehtavankellertävä on kauniin värinen. Ongelma on kuitenkin siinä, että tummunut isomaltoosi ei kuivu samalla tavalla kuin kirkas. Ruskean sävyiset pipari-ikkunat vaikuttavat olevan pysyvästi hieman tahmeita ja ikkunassa roikkuessaan ne myös valuvat. Tämän huomasin, kun asettelin myöhemmin jouluikkunaan kaarnaa ja tuohta. Tämä ei omassa taloudessa ole mikään katastrofi, sillä sokeritipat saa pois lämpimällä vedellä.

Valmistin tänä vuonna myös piparilyhdyn, johon tein isomaltoosista ikkunat. Siitä voit lukea lisää ja katsoa kuvat täältä.

Kuivatut appelsiinit

Pipareiden lisäksi halusin tänä vuonna tehdä kuivattuja appelsiinisiivuja koristeiksi. Pipareiden tavoin appelsiini tuo kotiin miellyttävän tuoksun. Appelsiineja voi kuivata uunissa tai kuivurissa, ja pitkähermoisimmilta asia onnistunee myös huoneenlämmössä, mutta kuivumiseen menee kyllä melkoisen pitkä aika.

.. appelsiinit löysivät tiensä joulukoristeiksi 1800-luvulla.

Kuivatut appelsiinit ovat selkeästi jonkinlainen trendikoriste tänä jouluna. Niiden käyttö koristeina kantaa kuitenkin kohtuullisen pitkälle historiaan. Eräiden lähteiden mukaan appelsiinit löysivät tiensä joulukoristeiksi 1800-luvulla. Eksoottiset appelsiinit edustivat joulukoristeina kolmea kultaista palloa, jotka Pyhä Nikolai antoi kolmelle köyhälle neidolle käytettäviksi myötäjäisiin. Tarinan mukaan nämä lahjat pelastivat neidot orjuudelta.

Kuivatut appelsiinit - ohje

Leikkaa appelsiineista noin 1 cm paksuisia siivuja, asettele siivut kuivuriin tai uuninpellille.

Kuivurissa valmistus: Pidin appelsiinisiivuja yhteensä ehkä noin 10-12 tuntia kuivurissa. Kuivumisaika on kuitenkin kuivurikohtainen. Esimerkiksi omassa kuivurissani ei ole mahdollista säätää lämpötilaa, joten on tyytyminen vain tilanteen seuraamiseen. Kuivurin käytön jälkeen osa siivuista kaipasi vielä lisäkuivatusta, ja nämä siivut jätin kuivurin ritilän päälle huoneenlämpöön vielä pariksi vuorokaudeksi.

Uunissa valmistus: Kuumenna uuni 50 -75 asteeseen. Appelsiinien kuivumiseen menee noin 5 tuntia tai jopa kauemmin, riippuen siivujen paksuudesta. Siivuja voi käännellä lastan avulla kuivausprosessin aikana.

Vinkki! Piparit ja kuivatut appelsiinit sopivat hyvin myös pieniksi joulutervehdyksiksi.

Jouluikkunoiden lisäksi olen tehnyt pieniä jouluasetelmia koristamaan pöytiä ja ikkunalautoja. Asetelmissa olen käyttänyt samoja luonnonelementtejä. Asetelmat tuovat lisäksi tuoksun muodossa tunnelmaa asuntoon, sillä ikkunoiden välistä eivät appelsiinit ja piparit oikein sisälle asti tuoksu.

Tiesitkö muuten, että luonnosta haettuja materiaaleja on käytetty talvijuhlien, erityisesti talvipäivänseisauksen, koristeina pitkään. Esimerkiksi roomalaiset juhlivat keskitalvena maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumalaa Saturnusta koristelemalla asuntoja luonnonmateriaaleista valmistetuilla köynnöksillä. Tavasta on nähtävästi kehittynyt vähitellen nykyinen perinne tuoda joulukuusi sisälle.

Mukavaa joulunodotusta!

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2020
Lue lisää/lähteitä: kpcNEWS; BouldenClean; kitchn; YLE
Julkaistu

Piparilyhty isomaltoosi-ikkunoilla

Helppo ja tunnelmallinen piparilyhty

Mikäli piparitalo tuntuu liian työläältä projektilta, syntyy piparilyhty helpommalla. Lyhtyä koristavien isomaltoosi-ikkunoiden teko on myös yllättävän helppoa.

Minulle piparilyhtyjen valmistaminen on jouluperinne jopa enemmän kuin piparitalojen. Lapsuudessa teimme kyllä molempia, mutta kun me lapset sitten kasvoimme hieman isommiksi, eikä piparitaloa enää jouluisin ollut pakko saada, valmistui lyhtyjä edelleen koristeeksi ja lahjoiksi.

Jokajouluinen piparien leipominen on sinänsä outo tapa minulle, sillä se on samalla jokajouluinen hermojen menetys. Jostain syystä turhaudun aina siihen, että lopputulos ei vastaa mielikuvaani ja koen jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa koko projektin ajan. Siitäkin huolimatta on tämä pipariperinne sitkeässä, ja joka vuosi huomaan hankkivani materiaalit tätä hermojen menetystä varten.

Tällä kertaa suunnitelmana oli tehdä piparilyhty ja valmistaa isomaltoosista lyhdyn ikkunalasit. En ole aiemmin käyttänyt isomaltoosia, eli ns. sokerileipurin sokeria tai kondiittorisokeria. Isomaltoosista pystyy muotoilemaan todella kauniita lasimaisia elementtejä ja koristeita, mutta ensikertalaisena keskityin lähinnä jännittämään onnistunko edes sulattamaan isomaltoosin oikein.

Mitä isomaltoosi sitten oikein on? Minulle isomaltoosi on edelleen hieman mysteeri, mutta seuraavat tiedot onnistuin siitä keräämään. Isomaltoosi on pelkistäväksi sokeriksi luokiteltu sokeri, sokerialkoholi. Isomaltoosi on kemiallisesti lähellä maltoosia, eli mallassokeria. Molemmat ovat disakkarideja. Mielenkiintoinen tieto isomaltoosista on, että sen ei pitäisi aiheuttaa samassa määrin kariesta, kuin tavallisen sokerin.

Piparilyhty isomaltoosi-ikkunoilla – ohje

Ensimmäiseksi tarvitset mallin piparilyhdyn seinille. Löysin äitini vanhan keittokirjan välistä pahviset muotit, jotka ovat olleet käytössä niin pitkään kun muistan. Edellisen kerran olen itse käyttänyt muotteja varmaan 1990-luvulla, joten halusin valmistaa lyhdyn vuosien jälkeen tällä mallilla.

Omien muottien valmistaminen on hyvin yksinkertaista. Kenties helpoimmalla pääset, jos otat pohjiksi postikortteja tai jotain muuta määrämittaista pahvia. Paperikin käy, mutta pahvia, hieman tukevampana materiaalina, on helpompi käsitellä.

Tarvitset yhden kortin, josta valmistat oviseinän ja 1 – 3 korttia muita seiniä varten. Itse valmistin kolme erilaista elementtiä, eli kaksi seinistä on tässä lyhdyssä tehty samalla muotilla.

Muotin valmistus postikorteista

Aloita leikkaamalla toiseen kortin kapeista reunoista linnan muuria imitoiva kuvio. Toista tämä jokaiselle kortille.

Leikkaa seuraavaksi kaareva oviaukko yhteen korteista.

Leikkaa tämän jälkeen muihin kortteihin haluamasi laiset ikkunat. Omassa lyhdyssäni on pieniruutuisia ikkunoita sekä isompi kaari-ikkuna.

Piparien valmistus

Kun seinien mallit ovat valmiina voit aloittaa piparien valmistuksen. Itse käytin kaupan valmistaikinaa.

Kaulitse piparitaikina noin 5 mm paksuiseksi. Aseta pahvinen muotti taikinan päälle ja leikkaa taikinaa veitsellä, seuraten muotin reunoja. Leikkaa samalla kertaa sekä ulkoreunat että ovi tai ikkunat. Tässä vaiheessa selviää, miksi muotti on hyvä valmistaa pahvista, sillä veitsellä osuu herkästi muottiin. Paperinen muotti ei välttämättä kestä tätä repeämättä.

Mikäli haluat ovet oviaukkoon, leikkaa ne seuraamalla ensin muotin reunoja oviaukon kohdalla. Tämän jälkeen leikkaa veitsellä oven kohta muotin alareunassa seinien linjaa seuraten. Näin oviaukon kohdalle muodostuu suoraan oikean kokoinen pala taikinaa ovea varten. Itse halkaisin tämän palan vielä kahteen osaan parioviksi.

Nosta taikinasta leikatut palat lastan tai veitsen avulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista taikinan paisto-ohjeen mukaan.

Isomaltoosi-ikkunoiden valmistus

Seuraavaksi on vuorossa isomaltoosista ikkunoiden valmistus. Aseta kypsät pipariseinät leivinpaperille. Voit käyttää piparien paistamisessa käytettyä paperia.

Sulata isomaltoosia kattilassa. Isomaltoosi muuttuu nestemäiseksi 95-asteessa ja palaa tätä kuumemmassa herkästi, joten nosta tarvittaessa kattila välillä pois levyltä.

Nosta sulaa isomaltoosia lusikalla pipariseinien ikkuna-aukkoihin. Voit myös varovasti kaataa sulaa massaa kattilasta suoraan ikkuna-aukkoihin, jos tekemäsi ikkuna-aukot ovat suurempia.

Kuvassa lyhdyn osat ovat odottamassa koristelua. Lyhdyn palat ovat käännettyinä ulkopuoli alaspäin, sillä isomaltoosi voi tarttua alla olevaan pipariin. Toisella puolelta ikkunat eivät tule aivan piparin pintaan asti.

Seinien koristelu sokerimassalla

Kun isomaltoosista valmistetut ikkunat ovat jäähtyneet ja kovettuneet on seinien koristelun aika. Valmista kananmunanvalkuaisesta ja tomusokerista sokerimassa tai käytä kaupan valmiita massoja.

Ainekset

1 valkuainen

4 dl tomusokeria

1 tl sitruunamehua

Valmistus

Erottele valkuainen ja keltuainen toisistaan.

Sekoita valkuaisen joukkoon tomusokeri vähitellen ja halutessasi sitruunamehu, joka tuo kiiltoa massaan.

Sekoita massaa niin kauan, että sen rakenne paksunee ja massa pysyy muodossaan. Kuten Otavan keittokirjassa vuodelta 1967 sanotaan ”Vatkaa kernaasti vielä vähän aikaa ja lisää valkuaista, jos tarvitaan — kuorrutuksen täytyy olla niin kuohkeaa ja notkeaa, että sitä on helppo pursottaa pienireikäisestä paperitötteröstä.”

Sokerimassa käyttö

Aseta sokerimassa leivin- tai voipaperista taiteltuun suppiloon. Vaihtoehtoisesti voit ostaa kaupasta valmiita muovisia suppilon mallisia pusseja. Myös isompi minigrip-pussi tai vastaava voi toimia tässä.

Leikkaa suppilon kärkeen pieni aukko, josta massa pääsee ulos. Varo leikkaamasta liian suurta aukkoa. Mikäli leikkaamasi aukko tuntuu liian pieneltä voi sitä suurentaa hieman, mutta aukon pienentäminen ei ole mahdollista.

Koristele seinät sokerimassalla ja liimaa halutessasi massalla karkkeja seiniin.

Seinäpalojen yhdistäminen

Anna koristeluiden kuivua ja kovettu rauhassa ennen seinäpalojen yhdistämistä. Itse yhdistin seinäpalat vasta seuraavana päivänä.

Seinät voi liimata sulattamalla pannulla sokeria tai käyttämällä samaa koristelussa käytettyä sokerimassaa. Kuuma ja sula sokeri on huomattavasti nopeammin kovettuva vaihtoehto, mutta kylmä sokerimassa on käyttäjäturvallisempi vaihtoehto. Itse käytin tällä kertaa piparilyhtyihin jälkimmäistä.

Kuumaa ja sulaa sokeria olen käyttänyt piparitalojen liimaamisessa, sillä varsinkin kattopalojen liimaaminen voi olla haastavaa hitaammin kuivuvan kylmän sokerimassa kanssa. Piparilyhtyihin ei kuitenkaan tule viistoja pintoja, joten osien yhdistäminen on jo lähtökohtaisesti hieman helpompaa.

Seinien liimaus sokerimassalla

Liimaa ensin kaksi seinäpalaa yhteen sokerimassalla ja jätä palat kuivamaan pystyasentoon. Huolehdi siitä, että palat muodostavat 90-asteen kulman. Toista tämä kahdelle muulle seinäpalalle.

Kun sokerimassa on kuivunut, on aika liimata seuraavat kulmat. Levitä sokerimassaa nyt seinäparien vielä liimaamattomiin reunoihin ja asettele palat yhteen niin että ne muodostavat neliön.

Liimaa seuraavaksi sokerimassalla varovasti ovi paikoilleen ja jätä sitten lyhdyn liimaukset rauhassa kuivumaan ja kovettumaan.


Koska pidän lyhdyn sisällä tuikkua, en liimaa lyhtyä kiinni piparialustaan tai vastaavaan. Irtonaista lyhtyä helpompi käsitellä ja nostaa tarvittaessa. Nyt laitoin lyhdyn sisällä on led-tuikun, mutta ennen olen pitänyt myös ihan tavallista tuikkua valonlähteenä. Elävän tulen kanssa tulee kuitenkin olla varovainen ja olla varma, ettei liekki pääse liian lähelle pipariseiniä.

Led-valoon verrattuna elävä liekki on kuitenkin huomattavasti luonnollisempi ja siksi kenties miellyttävämpi. Led-tuikku tuottama valon välke saikin osuvaa palautetta. Näyttää kuulemma siltä, että piparilyhdyn sisällä olisi menossa hitsausoperaatio. Kieltämättä ihan kuvaava ajatus.

Isomaltoosi-ikkunoita tein myös jouluikkunaani koristaviin pipareihin.

Vinkkejä

Sokerimassa säilyy hyvin jääkaapissa yön yli. Itse käytin samaa massaa kaikissa vaiheissa pitäen sitä välillä lasissa jääkaapissa.

Mikäli piparilyhty menee lahjaksi, saat sellofaanista sille kauniin paketin. Aseta lyhty tukevan pahvin päälle tai paista piparitaikinasta sopivan kokoinen alusta lyhdylle. Asettele lyhty alustoineen riittävän isolle sellofaanipalalle ja solmi sellofaanin nurkat yhteen sopivalla narulla.

Teksti ja kuvat Johanna Nylund 2020
Lähteitä: Otavan suuri keittokirja 1967 toim. Lilja Karjalainen ja Anna Reenpää, ScienceDirect; Terveyskirjasto
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial