Päiväretki Paimioon osa 1
Paimionjokilaaksossa sijaitsevat Askalankosken keto ja voimalaitos tarjoavat kivan päiväretkikohteen. Perinnemaisema ja vanha voimalaitos muodostavat kokonaisuuden, johon tutustuminen vaatii lähinnä uskallusta astella maaperällä, jolla voi törmätä kyihin.
Kesäinen päivä kuljetti minut ystäväni luo Paimioon. Oli mahtavaa päästä tutustumaan alueeseen paikallisoppaan kanssa. Tällöin tulee usein eksyttyä paikkoihin, jotka muutoin jäävät helposti huomiotta. Ensimmäinen kohteemme oli Askalankosken keto ja voimalaitos, jotka kuuluvat Paimionjokilaakson Natura 2000 alueeseen.
Kohde sijaitsee rauhallisessa ympäristössä. Hiekkatie kuljettaa jyrkän alamäen siivittämänä Askalan voimalaitoksen vieressä sijaitsevalle parkkipaikalle. Parkkipaikalta on noin 100 metrin helppo siirtymä Askalankosken Ketotalolle (Voimalantie 116, Paimio).
Voimalaitokselta kedon puolelle kuljetaan joen ylittävää puusiltaa pitkin. Sillan kupeeseen on kiinnitetty ilmoitus, jossa ohjeistetaan varomaan kyykäärmeitä. Tämä on hyvä ottaa huomioon ja harkita kumisaappaiden mukaan ottamista vierailulle. Kyltin näkeminen aiheutti sen, että ehkä jopa hieman neuroottisesti tarkkailin ympäristöä, sillä minulla oli tietenkin jalassa lenkkarit.
Ketotalon edustalla viihtyy helposti pidempäänkin. Pihapiiri on rauhallinen ja talon luota löytyy istumapaikkoja. Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla tiedetään kertoa, että näyttelytilana ja kahvilana toimiva Ketotalo on avoinna sunnuntaisin. Sisällä olisikin ollut mielenkiintoista käydä.
Pihapiiri tarjoaa kävijälle kivoja perinne-elementtejä. Lammasaitauksen riukuaita ja seipäille kasatut heinät luovat historiallista tunnelmaa. Alueen hoidosta vastaa Paimion seudun ympäristöyhdistys ja paikalla järjestetään vuosittain ketotalkoot. Talkoiden aikana alueella tehdään mm. niittotöitä ja korjataan riukuaitoja sekä paikan rakennuksia. Näillä toimilla ylläpidetään ja hoidetaan kulttuurihistoriallisesta arvokasta maisemaa.
Jatkoimme alueeseen tutustumista kiipeämällä pihapiiristä lähtevää polkua pitkin ylös rinteen päälle. Tässä kohdin liikkuminen muuttuu hieman haasteellisemmaksi epätasaisessa maastossa. Nousun jälkeen eteemme avautui kaunis, jokilaaksoille tyypillinen kumpuileva maisema.
Jatkoimme matkaa lammasaitauksen reunaa myöden joelle päin. Nyt aitauksessa ei näkynyt lampaita. Joen reunassa teimme sisiliskohavainnon ja takaisin päin kulkiessa löysimme patopolulle johdattavan kyltin, joka ohjaa kulkijan hämyisälle reitille.
Hoitamaton patopolku osoittautui paikoin vaikeakulkuiseksi ja esimerkiksi sen varrella olevat vanhat puuportaat olivat todella huonossa kunnossa. Nämä seikat on hyvä huomioida, mikäli aiot tälle muutoin kivan oloiselle reitille.
Polku ei ole pitkä ja se vie takaisin padolle. Padolta lähtee myös hiekkatie, joka johdattaa kulkijan läheisten peltojen vierestä asutuksen pariin.
Askalan voimalaitos
Voimalaitoksen puolella jokea kulkee upea puurakenteinen vesiputki, joka sylkee paikoin vettä sisältään. Itse voimalaitos on otettu käyttöön vuonna 1935. Ennen voimalaitoksen rakentamista Paimionjoki tunnettiin hyvänä meritaimen- ja lohijokena. Vesivoiman valjastaminen kuitenkin muodosti kaloille nousuesteen.
Muutama vanha valokuva voimalaitoksen rakennusvaiheista 1930-luvulta löytyy Paimion Perinneyhdistys ry:n sivuilta.
Askalan voimalaitos ja ketoalue tarjosivat vielä viime metreillä pientä jännitystä, kun palatessamme autolle tien yli kulki upea harmaa kyy. Sen verran nopea kyyn tienylitys oli, että en ehtinyt nappaamaan siitä kunnon kuvaa.
Se, että käärmeitä liikkuu heinikkoisella alueella on hyvä huomioida omassa varustuksessa, eli saappaat mukaan. Saappaan jalassa käärmeiden etsimisen sijaan voi keskittyä vain nauttimaan kauniista retkikohteesta. Suosittelen tätä retkikohdetta varsinkin kulttuurihistoriallisista maisemista innostuville retkeilijöille.
Lue myös Päiväretki Paimioon osa 2 Paimion luontopolku.
